Kotiseutumatkamme sunnuntaina jatkui Halosenniemeen. Tällä kertaa emme menneet sisälle museoon, vaan kiertelimme pihassa ja kuvasimme rantamaisemia. Kun oli harmaa päivä, niin oli harmaa päivä. Toivottavasti seuraavalle kuvausretkellemme osuu kauniimpi ilma.

Polunvarsi parkkipaikalta museolle on jo sellaisenaan kaunista kalliomaisemaa

... jossa kasvoi sieniä ja sammalta, mutta niihin ei ole lupa kajota. Tämä pikkuruinen kukki polun varressa. Kukka on kuin metsäkurjenpolvi, mutta pienempi. Tunnistaako kukaan tätä lajiketta?

Rantakallioon kuulemma Pekka Halonen hakkasi askeljäljet, jotta mallit osasivat tarkalleen asettua määrätylle paikalleen seuraavinakin maalauspäivinä. Omat pojat ja tyttäret toimivat usein malleina, kuten taiteilijaperheissä on kai aina ollut tapana eikä varmaan ollut mukava seistä tuntikausia jähmettyneenä jalansijoilleen, satoi tai paistoi. Lapset tiesivät, että päivä on pilalla, kun isä aamulla karjaisi komennon: "Vaatteet pois ja rantaan!".

Ei edes murrosikäisiä säälitty. Ajatteles, miltä tuntui kun oman luokan pojat myöhemmin tulivat katsomaan, miltä kukakin näytti nakuna. Meidän kenkämme olivat sen verran liukkaat, että emme uskaltaneet kävellä kalliolle, mutta ehkä juuri tältä kalliolta olisivat askeljäljet löytyneet.

Pekka Halonen on tunnettu mäntytauluistaan eikä niidenkään malleja tarvinnut hakea kaukaa. Joku puu oli kuulemma nimetty ns. sattuneesta syystä "rahamännyksi". Upeita maalauskohteita on joka puolella. Tuo keskimmäinen kuva on Sarvikalliosta.

Jatkamme kuvausretkiämme ehkä vielä lähipäivinä. Jospa ilmat kirkastuisivat ja aurinko alkaisi paistaa.

Nyt on vesijohdon osto lähellä. Ilmoittaudu, jos osut olemaan kävijä numero 30.000! Ehkäpä keksin pientä kivaa postilähetystä, jos ilmoitat yhteystietosi sähköpostiin, joka on tuossa ylälaidassa.