Kun on joskus kohdannut ikärasismin peikon, on siihen jo tavallaan tottunut. Meitä vanhoja naisia katsotaan "läpi", hyvä ettei yli kävellä kaupan käytävillä. Mutta kuulemma sama kohtalo on vanhenevilla miehilläkin, sanoo puolisoni. Itse tulin liian vanhaksi ensimmäisen kerran täytettyäni puoli vuosisataa.

On se metkaa, olet joko liian vanha tai liian nuori. Tällä tietysti viittaan viime viikkoiseen uutiseen, jossa kerrottiin miten Ruotsin Ericsson lähettää jo yli 35-vuotiaat "uusiin haasteisiin". Lapsiparkani, jo vuoden päästä olet yli-ikäinen, mutta et onneksi ole tuon firman leivissä. Ehkä siis on toivoa.

Ja kyllä minua edelleen nyppii nämä eri tahoilla kommentoidut Turun Sanomien päätoimittajan valintakriteerit, jotka muuan herra Ketonen lausui julki. En voi olla kommentoimatta! Ettäs naisista ei ole päätoimittajiksi kun ne menevät hetimmiten lapsentekopuuhiin. "Miehet tekevät ja naiset saavat lapsia" lienee kuolemattomia aforismeja, jotka eivät hevin unohdu. Sitähän mainittu herra ei tietenkään ottanut huomioon, että ainakin sata vuotta on ollut naispäätoimittajia aikakaus- ja ammattilehdissä, vaikkei nyt sanomalehdissä kovin yleisesti. Minna Canthkin toimitti jo Jyväskylän aikoinaan sanomalehteä, mutta miehensä taisi olla päätoimittaja, ellen väärin muista.

Näistä ei tosiaankaan tiedä itkisikö vai nauraisi - tai millä vuosituhannella nyt ollaan. Kerran minulle kyllä sanottiin, että ei aina kannata ottaa koko rykmentin murheita kantaakseen. Itku kuitenkin tuli, kun luin aamun lehdestä tutun yhteistyökumppanin kuolinilmoitusta. Isä-vanhalle toivon voimia: ei ole helppo tehtävä saatella lastaan hautaan. Äkkikuolema kuulemma yllätti rakkaalla mökillä.