Lapsenlapsen suuri unelma täyttyi. Hän sai kamerakännykän, luultavasti perusteellisen ruinaamisen jälkeen. Onneksi mummi piti etukäteen suunsa kiinni, sillä harvoinpa on näin tyytyväistä ja onnellista lapsukaista nähty. Lapsi on koko päivän harjoitellut kameran käyttöä, kuvannut pikkuvideoita ja testannut värivaloja ja erilaisia soittoääniä. Aika on kulunut rattoisasti eikä tänään tarvitse mumminkaan keksiä tekemistä. Varmaan tämä on uutuuden viehätystä ja huomenna taas touhutaan pihalla entiseen malliin. Kieltämättä mummi on nyt vähän kateellinen.

Vanha kännykkä olikin jo loppuunkulutettu ja kierrätetty ties kuinka monen käyttäjän voimin. Tämä synttärilahjaksi jo vähän ennakkoon saatu komeus on sinänsä hyvin tarpeellinen, eikä kuulemma kovin kalliskaan. Kun koulu alkaa, joutuu Lapsi viihdyttämään itseään ensin aamusella yksin kotona, lähtemään omin nokkinensa kouluun ja taas iltapäiväkerhon jälkeen olemaan tunnin, pari yksin. Kännykkä sis on todella tärkeä ja miksipä ei jo korkeaa kahdeksan vuoden ikää lähestyvä tuleva tokaluokkalainen olisi ansainnut itselleen mieluisaa lahjaa.