357082.jpg

Tassunjäljistä päätellen naapurin kissa majailee talon alla. Ruokaa riittää ja olot ovat varmaankin riittävän hyvät voittaakseen kotiolot. Meille riittää Misse, joka ei voi sietää kissoja, joskaa emme itsekään ole kissaihmisiä. Sen varmaan tämä alivuokralaisemme myös vaistoaa, sillä se ei juuri näytä meille naamaansa. Joskus tassunjälket kulkevat terassilta kohti naapuritaloa tai näkyvät hangessa, kuten tänäkin aamuna.

Kotona meillä oli aina navetta- ja pihakissoja, jotka hoitivatkin tunnollisesti hiirestäjän virkaansa. Oli sentään joskus sisälläkin viihtyviä mirrejä. Minulla oli valkoinen, sinisilmäinen Tupu, jonka sain ystävältäni Helenalta. Muistan hyvin, miten toin suloisen karvakäärön kotiin pyörän tarakalle sidotussa kopassa. Olin varmaan silloin tokaluokkalainen tai ehkä menossa kolmannelle ja hädin tuskin oppinut ajamaan pyörällä. Matkaa Helenan kotiin oli lähemmäs neljä kilometriä. Tupussa oli vähän muistoja angorakissasta ja sen pentukin oli vitivalkoinen.

Nyt vielä puolen päivän jälkeen mittari näyttää -13 astetta. Tämä onkin vuoden ja varmaan koko talvenkin kylmin päivä tähän mennessä. Mukava kun on luntakin sen verran, että ainakin tassunjäljet erottuvat, kuten eilenaamulla jonkun toisen naapurin koiran jättämät jäljet.  Jänisten ruokintapaikka tietysti tarkastetaan joka päivä ja nyt eilisen lumikkohavainnon jälkeen katsellaan hankea uusin silmin. Josko tämä veijari olisi pysyvä asukas vai vain käymäseltään?