En ole mikään unien lukija, joku ehkä osaakin tulkita näitä. Olen kuitenkin jostain joskus lukenut, että oikein stressaantuneena ihminen ei edes jaksa nähdä unta. Tai voihan olla, että näkee vaan ei muista. Niin tai näin, minulla ei vuosiin ollut mitään muistikuvia unista. Nyt ilmeisesti ex-työstressi on alkanut purkaantua mielen syvimmistäkin sopukoista, sillä olen jo jonkin aikaa nähnyt työunia.

Viime yönä yhdistin kaksi edellistä työpaikkaa. Uni oli erittäin elävä ja havainnollinen: edeltäjäni siinä opasti miten minun olisi hommani pitänyt osata hoitaa. Tätä edeltäjää en ole nähnyt vuosikausiin, mutta hyvin hän osasi olla oma itsensä unessakin. On tämä ihmisen mieli aika jännä.

Enpä kuitenkaan osannut elävässä elämässä hommiani hoitaa, kun nyt olen työttömyysputkessa, hartaasti odottamassa sitä päivää jolloin pääsen eläkkeelle. En nyt sentään ihan niin huono ollut, että potkut olisi pitänyt antaa, vaikka itsetuntoni kanssa tässä olenkin kamppaillut. Toisaalta eihän sitä ihminen aina kaikkia voi eikä halua miellyttää. Varsinkin tällaiset vanhemmat eukot uskaltavat tehdä asioita omankin näkemyksensä mukaan eivätkä ole aina lupia esimiehiltään kärkkymässä. Itsetunnolle tilanne kuitenkin oli aika rankka.

Olen todella tyytyväinen siitä, että iän puolesta todella oli mahdollisuus jäädä putkeen. Tai eihän se vaihtoehtokaan ollut: kuka nyt lähes kuuskymppistä ottaisi mihinkään työhön vapaaehtoisesti? Puhutaan juhlapuheissa mitä puhutaan, näin se vaan on. Onnekseni myös työvoimatoimisto oli samaa mieltä eikä lähtenyt pakottamaan enää jonninjoutavaan kurssitukseen. Lisäksi ihmisen työkyky laskee aika äkkiä, sitä vähän epäsosiaalistuukin ja ennen kaikkea menettää halun elää kellon mukaan. Itselläni vuosien ankarat työpaineet alkoivat purkautua erilaisina sairauksina, joista vasta hyvin hitaasti alkaa toipua.

Onneksi elämä kuitenkin on voittanut ja maistuukin todella makealta nyt kun vihdoinkin on "nytku", ei enää "sitku". Olenkin ajatellut - jos terveyttä riittää ja Luoja suo - pitää ihkaoikeat 60-vuotispäivät. Se on sitten keväällä vuoden päästä. On siihen on vielä matkaa, mutta unelmointikin on kivaa.