... on vaivojensa vanki. Näin ajattelee meidän isäntä, joka ei ole koskaan sairas. Minua hän pitää täysinoppineena hypokondrina, siis luulotautisena, jonka tautirepertuaariin kuuluu mm. oireeton malaria. Lääkkeittä emme kumpikaan ole eläneet enää moniin vuosiin, joten kyllä näiden oireettomien tautien lisäksi oikeita vaivoja on. Mieheni tosin on oppinut elämään kipujensa kanssa, kun minulla kipukynnyskin on paljon matalampi.

No niin, kun tämä alati-terve mieheni kömpi aamulla sängystä, antoi hän harvinaisen lausunnon: "Mä olen nyt ihan klesa". Yskä kuulostaa ilkeältä - sitä kuulostelin jo yöllä kun itse valvoin kaiketi kuuhulluutta potien. Valitettavasti me kumpikaan emme yleensä saa kuumetta, joka polttaisi pöpöt pois. Tiedä sitten, onko tämä tavallista flunssaa vaiko Influenzaa, kuten taannoin eräs lääkärimme tapasi sanoa. Oli tauti mitä hyvänsä, niin luultavasti minä sairastun samaan tautiin lähiaikoina.

Täytyykin jatkaa tätä sisäpyöräilyä tomerasti niin kauan kun on terve ja kun vauhtiin pääsin. Eilen ajelin peräti 20 km ja sellaista reissua en ole tainnut tehdä -  en sisällä enkä ulkona - sitten kouluvuosien. Mutta kilometrejä onkin tultava, jotta tämä jotain vaikuttaisi, sanotaan nyt vaikka esimerkiksi painoon.

Sinänsä on tietysti selvää, että ylipaino on ihmiselle haitaksi, mutta tämä karmea syyllistäminen, terveysterrorismi ja lihavien diskriminointi on kuvottavaa. Oma teoriani on, että ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, jolloin kaikki vaikuttaa kaikkeen.  Ylipainoon voi syömisten ja liikkumisten lisäksi hyvinkin paljon vaikuttaa esimerkiksi perimä, hormonitoiminta, erilaiset sairaudet ja lääkitys, stressi ja kaikenlainen paha olo. Tästä on onneksi sentään viime aikoina taas ruvettu puhumaan ja kirjoittamaankin, kuten esimerkiksi Hesarissa viikko tai pari sitten. Lihavuus on kaiketi harvoin sellainen tila, johon kukaan pyrkii. Ulkopuolisilla on harvoin riittävästi tietoa lähimmäisen elämäntilanteesta, jotta olisi edellytyksiä antaa kovin yksityiskohtaisia elämäntapaohjeita.

Tietoa kyllä on saatavilla, mutta jotenkin tuntuu, että esimerkiksi elintarviketeollisuus ja ns. viralliset suositukset ovat kaukana toisistaan. Pieni esimerkki ovat leikkeleet. Yritäpä vähäsokerisia tai kokonaan sokerittomia leikkeleitä kaupasta, niin ahkerasti saatkin etsiä. Kysymys siis on makkarasta tai palvikinkusta! Käsittääkseni juuri sokerilla tai glukoosilla saadaan makua näihin rasvakammoisen maan mauttomiin eineisiin.

Sokeripitoisuudesta olen kiinnostunut siksi, että eilen aloitin myös suhteellisen niukkahiilihydraattisen dieetin. Jostain syystä paino on tänä talvena noussut ihan hirveästi. Epäilen lääkkeiden vaikutusta. Myönnettävä kyllä on, että joskus olen ostanut suklaalevyn tai jäätelötötterön ja tainnut leipoa talven aikana kaksi kakkuakin. Juusto on suuri heikkouteni ja sillä tietysti saa painoa nostettua oikein kätevästi. Mutta tosiasia kuitenkin on, että en syö edes viikottain sokeria, namuja tai makeita leivonnaisia enkä ikinä osta sipsejä tai latki limuja.

Leipäni on terveellistä ja runsaskuituista ja sitäkin olen talven mittaan syönyt suunnilleen ravitsemussuositusten mukaisen määrän. Nyt se kyllä saa loppua, samoin sokerit, perunat, riisit ja makaronit ovat pannassa! En tietenkään lopeta kokonaan leivän syömistä: pala tai korkeintaan kaksi näkkäriä tai hapanleipää olkoon sallittua. Lisäksi saan kuituja leseistä, joita liotan lusikallisen verran sokerittomaan mehuun aamulla. Potut ja riisit korvautuvat oikein hyvin keitetyillä vihanneksilla ja salaateilla. Tämä on minulle ilmeisesti ainoa tapa saada painoa alas, ja hitaasti tämäkin edistyy. Ihan Atkinsille en uskallakaan ruveta, mutta jotain sinne suuntaan.

---

Lupasin Iinekselle oravakuvan. Tässä se tulee:

Kuva on vähän harmaa takaa tulevan valon takia, mutta eiväthän oravatkaan näin talvella ole kovin ruskeaturkkisia.  Tämä veijari käy päivittäin syömässä lintumökiltä auringonkukan siemeniä ja vaikkei se talvella olekaan kovin kesy, niin antoi ihan kaikessa rauhassa ottaa kuvan. Huomaa myös hämmästynyt ilme.

Edit myöhemmin

Kiitelen vielä onnentoivotuksista, joita sekä pyörä että pyöräilijä on tässä saanut. Tunnen  itsekin tehneeni pelkkiä urotöitä viime päivinä. Tänään taas ajoin 20 km. Ja toinenkin merkkipaalu: kas, huomasin että täällä on käynyt nyt tasan tuhat kävijää. Kiva, kiitos käynneistä!

Pyörästä oli kyselyä. Tämä on ostettu Prismasta, jossa oli tarjolla kolme mallia. Tämä oli sillä kertaa kaupan kallein, mutta myös tukevin ja ihan siistin näköinen, vaikka rumia ja tilaa vieviä hökötyksiähän nämä kaikki ovat. Merkki näytttää olevan "BS ergometri kuntopyörä", taattua kiinalaista laatutyötä, sillä takuuta annettiin 1 vuosi. Hinta oli tarjouksessa 249 euroa, normaali varmaan 299,-  Kun takuu on voimassa alle 130 kiloisille keijukaisille, niin ajattelin senkin olevan vähän enemmän laadun tae kuin jos painorajoitus olisi ollut vaikka sata kiloa. Toivotaan nyt,e ttä tein hyvät kaupat.