Vihdoinkin alkaa olla suhteellisen terve olo. Tauti on nujerrettu ja aurinkokin paistaa! Antibioottia on vielä pariksi päiväksi, mutta muuten olo on todella hyvä. Tai no, kohtuullisen hyvä. Jo eilen tein pienen kävelylenkin koiruuden kanssa ja olin mukana kauppareissulla. Siis kävelimme koiran kanssa vähän postilaatikkoa kauemmaksi. Meidän Misse ei siitä välitä, onko emäntä terve vai sairas - aina on asiat hoidettava. Isäntä kyllä ihan kiitettävästi kävelytti koiraa, vaikkei itsekään ollut terve.

En taida silti vieläkään uskaltaa kovin rohkeasti reippailla, puhumattakaan että alkaisin veivata komeaa kuntopyörääni. Ollaan nyt varovaisia. Vielä muutama päivä sitten yskin niin, että ajattelin kuolevani siihen paikkaan. Tai että vähintään verisuoni katkeaa päästä. Onnekseni nyt voin jo todeta, että en sittenkään kuollut. Vielä kun otan varovasti muutaman päivän, niin pahaa pelkään, että ikkunat kutsuvat pesijäänsä. Ah, olisipa varaa tilata siivooja tai edes ikkunanpesijä taloon. Laskin viime syksynä, että kun meillä on kolmenkertaiset ikkunalasit ja ruutuja piisaa, niin pestävää on suunnilleen parisataa ruutua. Se on tämmöisen vanhan rakennuksen riesa, pieniä ruutuja ja paljon. Siinä myös hyvä syy, miksei tilata ikkunanpesuliikettä paikalle... Tarttis varmaan ruveta lottoamaan.

Isäntä kuuluu kopistelevan alakerrassa. Tuli kaupassa. Tämän päivän ruoka onkin jo valmiina, sillä tein eilen tupla-annoksen lihamureketta sekä keitin ison padallisen "espanjalaisia vihanneksia", mitä kaikkea pitääkään sisällään, yhdessä herneiden kanssa. Kumpaakin on hyvin vielä tälle päivälle, mutta kastikkeeksi tekemäni kantarellimuhennos meni eilen viimeistä pisaraa myöten. - Ei pitäisi kirjoittaa yhtään ruoasta: heti tuli nälkä. Olen yrittänyt "taudin aikana" syödä mahdollisimman vähän ja paino onkin pudonnut 6,5 kiloa. Nyt kun ruokakin taas alkoi maistua, voi niitä olla vaikea pitää poissa. Ikävä kyllä.