Kuten tämä ennustajaeukko arvasi jo ajat sitten, ei pääsiäistä ilman lunta. Silti hieroin aamulla silmiäni oikein kahteenkin kertaan: ikkunasta näkyi kaistale valkeaa maata. Nyt iltapäivällä lumi on jo sulanut, mutta siltä tuo sää näyttää edelleen, että milloin tahansa voi ripsaista taas uudet lumet. Siis juuri pitkänperjantain perinteinen ilma.

Päivä sujuu hiljakseen hyvää tekevän tekemättömyyden ja täydellisen joutilaisuuden vallassa, kuten jo lapsesta lähtien olemme tottuneet tätä päivää viettämään. Pian lähden koiran kanssa liikkeelle ja ehkä teemmekin tavallista pitemmän lenkin. Huomenna ja pyhinä on muuta puuhaa niin paljon, että koirakin saa tyytyä pikakävelytykseen.

Eilen olimme koiran kanssa katselemassa jäiden lähtöä järvestä. Tässä maisemaa "on the rocks":

Metka ilmiö tuo - jättikokoiseen viskilasiin ehkä sopiva -  jääsohjo. Sellaista en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. En kyllä siedä viskin makua, en edes hajua, joten sikäli saavat loputkin jäät sulaa ihan vapaasti minun puolestani --- . Koiran kanssa en uskaltanut kavuta kalliolta alas rantaan hypistelemään sohjoa.

Paikkaan, jossa seisoimme ihailemassa järveä, tuuli ihan hirveästi ja koira pelkäsi. Itsekin pelkäsin saavamme jonkun vanhan kuusen niskaamme, joten maiseman tarkkailu ei kestänyt pitkään. Tuo suorakaide kuvan laidassa on ilmeisesti jäänne hiihto- tai luistelu-urasta, jonka sulanut vesi on painanut kauempaa kohti rantaa. Arveli asiantuntija.