Eilen taloon saapui upouusi puutarhatraktori tai oikeammin sanottuna isorunkoajoleikkuri. Isäntä sitä parhaillaan onnellisena kokeilee. Olen itsekin osaomistaja, sillä vekottimen rahoitukseen käytettiin pääasiassa yhteisesti saamamme joululahjarahat. Vanha vehje lähti vaihdossa, joten ei tässä ihan hirveästi tarvitse kukkaronpohjia kaivaa, jotta laite on ikioma. Loppulasku tuossa odottaakin maksamista.

Kun me olemme kaksi raihnaista ihmistä emmekä tästä ainakaan nuorru, niin olemme yrittäneet panostaa konevoimaan. Sen takia raha ei ole koskaan päässyt tekemään pesää kummankaan tilille, mutta klapikone, lumilinko ja tämä ajoleikkuri ovat olleet ahkerassa käytössä. Isännän käytössä. Minä leikin tietokoneella, hän noilla ulkovehkeillä. Tätä nätin punaista pikku-pikku-traktoria aion kyllä opetella käyttämään.

Tänään ulkona tuoksuu Todellinen Kevät, sillä vettä satoi aamulla reippaasti mutta valitettavan lyhyen ajan. Ilma on myös selvästi viilentynyt. Ehkä sen takia naapurin isännät eivät vielä ole kiiruhtaneet pelloilleen. Odottavat, mitä lajia loppuviikolla tulee taivaalta. Nämä savikot vain ovat sitä laatua, että pellolle on mentävä juuri silloin kun aika on, ei ainakaan yhtään sen jälkeen. Kuulemma monet eteläsuomalaiset viljelijät ovat jo aloittaneet.

Kotitilan viljelijän kiireistä en tiedä, mutta se selviää varmaan lähipäivinä. Pitäisi näet ehtiä hakemaan meitä odottavar koivupöllit talteen omalle pihalle. Tässä on ollut yllättävän paljon erilaista ohjelmaa ja asiointia siellä sun täällä. Illalla tulee vieraita: lupasimme juusto- ja viinitarjoilua. Tarjoilut odottavat vielä kaupassa... Odotamme mukavaa iltaa.