Tälle päivälle kai pitää itse kehitellä aiheita iloon, kun nyt kerran ulkoilmasta ei saa suuremmin nautintoja. Sitä säätiedottaja eilen lupasikin. Siis sää on tuulinen, harmaa ja jotenkin vetinen, joten koiralenkki ehkä jää lyhyeksi. Kevätilmat ovat toisaalta niin arvaamattomia, että voihan tässä keli muuttua vielä vaikka millaiseksi. Kas - aurinko tulikin juuri pilven takaa.

Isäntä lähti juuri liikenteeseen, katselemaan polkupyörätarjontaa. Uutta fillaria kaipaavat sekä Lapsenlapsi ja Tytär. Tyttären pyörä varastettiin syksyllä ihan omasta pihasta, juuri kun hän oli pohtinut, että pitäisi siirtää sekin jo varastoon talviteloille. Niin sitä aina käy. Pojan pyörä on käynyt liian pieneksi.

Onneksi pyykit tuli eilen pestyä ja kuivattua. Sänkykamarin ikkunaverhoon oli tullut pihanarulla kummallisia tahroja. Olisikohan harakka tai varis käynyt kakkimassa? Ne liikkuvat nyt ahkerasti pihassa, etsivät risuja ja muita pesätarpeita ja kuskaavat niitä johonkin, ilmeisesti naapurin pihapuuhun.  Ehkä valkoinen verho olisi ollut mukava pesänpehmike?

Vaikka sää viilenikin, on meidän pihassa esiintynyt "runsaasti" muuttolintuja. Siksi lainausmerkeissä, että yksin kappaleihan noita olen nähnyt eikä tässä kovin suurista harvinaisuuksista ole kyse. Silti jokainen uusi paluumuuttaja on kiva tavata ja etenkin, jos tulee ennen tunnistamattomia tuttavuuksia.

Opin tuntemaan tänä keväänä käenpiian äänen. Pääsiäisenä näin ja kuulin peipposen sekä näin punarinnan. Pihaan ovat saapuneet myös räkättirastaat. Tosin niistä ei niin olisi ollut väliä. Mutta ihme ja kumma, myös yksi kottarainen taapersi nurmikolla. Ne ovat viime vuosina kovasti vähentyneet, mutta viime kesänä yksi pariskunta liikuskeli jo pihassa. Olisikohan tämä se kesä, jolloin ne pesisivätkin meillä? - Sinivuokko kukkii lämpimässä ja suojaisessa rinteessä meidän postilaatikon takana.