Kyllä nyt saa nauttia kesästä ja lämmöstä täysillä. Pihan sireenit ovat nupulla ja iso hevoskastanja jo täydessä kukassa. Vasta vuosi sitten tajusin, miten uskomattoman kauniit sen kukkaset ovat ja miten monta väriä niissä on: kermanvalkoista, keltaista, fuksiaa.

On tämä alkukesä mukavaa aikaa. Tuntuu kuin  saisi - melkeinpä olisi pakko - imeä kesästä voimia pitkää pimeyttä vastaan. Ystäviäkin on mukava tavata. Nyt minulla on tiedossa ainakin kolmen sellaisen ystävän tapaaminen, joita en ole nähnyt moniin, moniin vuosiin.

Tässä on yksi kesästä nauttiva:

Sain eilen hartiahuivin neulottua valmiiksi. Lankaa jäi vähän yli ja tein siitä vielä pikkutilkkusen, jonka ompelin mustan kangaslaukun toiselle puolelle. Etsin kaupasta edullista kirjekuori- mallista laukkua, mutta kun sellaista ei tullut vastaan, niin vanha, mutta hyvin palvellut kosmetiikkafirman lähettämä veska sai nyt uuden, toivottavasti hivenen kesäisemmän ilmeen. En ole kuvannut näitä - kokeilin kertaalleen, mutta monivärinen lanka ei ole edukseen kuvassa. Näillä asusteilla on vanhan hameen ja t-paidan tarkoitus esiintyä edukseen.

Eilen ostin uudet kesätossut ja ajattelin sisäänajaa ne ennen pientä matkaani. No juu, nyt ei sitten tehdä tänään kasvimaata eikä paljon kävelläkään, sillä kantapäähän tuli jättikokoinen rakko. Tietysti. On se kumma kun ei tähän ikään mennessä vielä ole oppinut, että uusia töppösiä ei kannata ilman sukkia panna jalkaan. Sen takia kai mummoilla aina onkin nilkka- tai polvisukat jalassa... Matka on edessä, eikä yksiäkään sellaisia kenkiä joissa kantapää on auki. Edes viimekesäisiä puutarhatossuja ei löydy mistään. Ei kai tässä muu auta kuin laastaroida kantapää tukevasti ja purra hammasta.

Lisäys: Ei käynyt kävely yksilläkään vanhoilla kengillä, ei vaikka miten olisin hammasta purrut. Löysin onneksi Instrusta siedettävän näköiset ja hintaiset kannattomat sandaalit, joilla on hyvä kävellä. Lähes mallia keittiökenkä, mutta ei ihan. Niillä pärjään varmasti.