Perjantain (8.6.) Helsingin Sanomissa oli kiva Mari Mörön puutarhajuttu kasvikumppaneista. Siis siitä, että hyötykasvien joukkoon kannattaa sujauttaa vaikkapa krassia, samettikukkaa tai kehäkukkaa. Vahvan väriset ja usein voimakkaan tuoksuiset kukkaset ovat monin tavoin hyödyksi. Ne houkuttelevat pölyttäjiä, harhauttavat tuholaisia ja voivat pelottaa tuoksullaankin ei-toivottuja vierailijoita. Jotkut kasvit viihtyvät paremmin, jotkut huonommin toistensa kanssa. Tätä kutsutaan kasvikumppanuudeksi eli allelopatiaksi ja sitä on pitkään hyödynnetty luonnonmukaisessa viljelyssä.

Päivänkakkaraa on joskus joku istuttanut meidän kasvimaalle. Ensimmäiset vuodet yritin kitkeä sitä uutterasti pois, mutta nyt se on asettunut omalle paikalleen maan laitaan. Eipä siitä varmaan haittaakaan ole, uskoakseni vaikutukset päinvastoin ovat hyviä, vaikkei sitä nimenomaan lehtijutussa mainittukaan.

Tässä joitakin hyväksi havaittuja yhdistelmiä, joista osaa olen itsekin kokeillut jo aikaisemmin:

• samettikukkaa suositellaan sipulipenkkiin
• basilika, minttu, paprika tai persilja sopivat tomaatin kaveriksi
• oregano viihtyy kesäkurpitsan kanssa
• piparminttua kannattaa panna perunamaalle
• kehäkukkaa suositellaan mansikkamaalle
• kurkkuyrtti houkuttelee pölyttäjiä kasvimaalle
• lipstikka houkuttelee maakiitäjäisiä (mitähän nekin ovat?), jotka pistävät mm. etanoita poskeensa
• krassi suojelee kirvoilta

Niin se on: aina kannattaa valita oikea kumppani.

Olen kylvänyt auringonkukkaa ja kehäkukkaa kasvimaan laitaan ja aikeissa vielä istuttaa myös muutaman samettikukan sinne tänne. Sipulipenkkiin ehkä täytyy vielä laittaa muutama kappale. Oregano kasvaa ja leviää villisti kasvimaan yrttitarha-osastolla. Sinänsä en pidä samettikukasta, mutta se on yksi harvoista meidän aurinkoisella parvekkeella viihtyviä kesäkukkia. Ja siis hyödyllinen myös kasvimaalla, vaikka haiseekin pahalle.