Nyt on ylen hiostava päivä ja lisää hikeä alkoi tippua, kun äsken ravasin kasvimaan ja kaivon väliä. Pumppu nimittäin temppuili. Meillä on kasvimaan kupeessa kiva 800 litran vesisäiliö, jonka täytämme tarvittaessa, käytännössä korkeintaan kahteen kertaan kesässä. Tänä kesänä sitä ei oikeastaan ole tarvittu, joten vettä piti oleman melkein laitoja myöten. Ei ollut: joko säiliö vuotaa tai joku kiva pikkuveijari on huvikseen avannut hanan. Nyt on menossa koelasku, kun ensin saimme kaivon uuden pumpun toimimaan. Vian syy ei selvinnyt, mutta paitsi että isäntä sai sen käyntiin, niin sai myös aika ilkeän näköisen haavan käsivarteensa. Onneksi se ei näytä syvältä.
Eilen katselimme koiran kanssa, miten nykyisin tehdään heinää. Sää olikin mitä otollisin. Niitetty, karheilla oleva heinä tuoksui ihan sille oikealle. Heinää korjattiin kolmen traktorin voimalla. Yhden perässä oli pyöröpaalauslaite, joka tuossa tuokiossa pyöräytti sisuksistaan valmiin paalin pellolle.
Pieni fergussonni ajaa karautti heti vinhaa vauhtia paikalle, otti paalin nokkaansa ja viuh-viuh-viuh kiikutti sen kolmannesta traktorista voimansa ottavan muovituskoneen ääreen. Suih-suih-suih ja paali oli kääräisty valkoiseen muoviin. Tuolla niitä nyt sitten on, dinosauruksen munia:
Kommentit