Koko viikonloppu oli yhtä juhlaa, kuten jo olen hehkuttanutkin. Eilen lähdimme puolilta päivin "häämatkalle" Rautatiemuseoon. Höyryjuna oli jo aamulla ajaa puuskuttanut meidän ohi; emme nähneet sitä, mutta isäntä väitti kuulleensa pillin vislauksen.

Sääli, ettei sukulaisia eivät höyryveturit kiinnostaneet, mutta me teimme aikuisten retken ja nautimme joka sekunnista.  Jos lapsi olisi ollut mukana, olisimme luultavasti reissanneet höyryveturin kyydissä Hyvinkäältä Rajamäelle, mutta nyt vain katselimme sitä:

Upean museon suurin vetonaula varmaankin on keisarin juna. Keisarin vaunu nahkakalusteineen, keisarinnan vaunu sinisine silkkikalusteineen ja punainen salonkivaunu ovat todella keisarillisen näköisiä. Tässä keisarinna on lepäillyt. Me tavallinen rahvas saimme katsella vain ikkunan takaa, selvä se. Juna on rakennettu Suomessa ja säilynyt siitä syystä, että sitä myös säilytettiin vallankumouksen aikaan Suomessa. Muuten tästäkään keisarinnan silkkisohvasta tuskin olisi enää riekaleen riekaletta jäljellä.

Muistan, miten jo nuorena likkana täällä museossa käydessäni suuren vaikutuksen teki silkkipäällysteinen wc-istuin. Se oli varmuuden vuoksi pantu lasivitriiniin yhdessä muiden arvoesineiden kanssa.

Kuten näkyy, sateenvarjoille oli eilen käyttöä. Onneksi museoalueella oli paljon veturihalleja ynnä muita rakennuksia, joten ulkona ei ollut pakko olla pitkään. Tässä ruvetaan pikapuoliin kääntämään tuota isoa höyryveturia kääntöpöydällä. Se tapahtuu reippaasti noin kymmenen miehen voimin. Mieheni oli sitä mieltä, että juuri tämä on Ukko-Pekka -tyyppinen veturi. Minä en sano siitä mitään, kun en tiedä. Kätevästi se vain kääntyi ja iso oli. Lättähattu kuitenkin on tuo oikealla oleva juna. Siihen pääsin tutustumaan koululikkana oikeinkin perusteellisesti, asiakkaana siis.

Iltapäivän aikana meidän poissaolon aikana vesimittariin oli tullut 18 mm vettä. Ukkonen jyrisi vielä silloinkin kun tulimme kotiin. Mutta sitten ihmeiden ihme, illalla oli miehen soittokunnalla ulkoilmakonsertti ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Hyvä etten naamaani polttanut.

Tänään iltapäivällä meidän pieni koulualokas vanhempineen on tulossa kylään viimeisen vapaapäivän kunniaksi. Mutta sitä ennen joudumme viemään vanhan koirapoloisemme lääkäriin. Vähän pelottaa, mutta en nyt sen enempää etukäteen mieti mahdollisia kauheuksia. Kerron sitten, kun tiedän jotain.

Jatkoa edelliseen: Lääkäri kuunteli koiran sydämen yms ja antoi lääkkeet pidätysvaivoihin. Lääkärin mielestä hän ikäisekseen on kelpo tyttö. Silti koira on tänään oksentanut kaksi kertaa ennen lääkärireissua ja kaksi kertaa sen jälkeen. Oksennuksen pidätykseen tämä lääke ei suinkaan ole tarkoitettu. Seuraamme tietysti nyt tarkkaan tilannetta ja ajattelin panna koira vilpoiseen suihkuun, jos se vaikka virkistäisi.