Joskus tämä Vuodatuksen tapa tuhota tekstejä koituu onneksi. Ehdin jo kirjoittaa pitkät litaniat, joissa haukuin miestäni. Kohteena olivat tällä kertaa erilaiset ruokakäsityksemme, joista tuli eilen sanomista. En nyt toista kaikkea sitä, mistä oli puhe. Sanon vain että miehen mielestä olen yksipuolistanut hänen laajaa ruokavalikoimaansa. En hyväksy läskiä enkä silakkaa. Keskustelu lähti liikkeelle Itämeren tilasta ja silakan dioksiinipitoisuudesta. Sanoin, etten mielelläni syö silakkaa. Siitä se sitten repesi. En nyt minäkään niin hupsu ole, etten sen takia jättäisi silakkaa syömättä, kun emme kuitenkaan syö sitä kovin usein. Olen vain huomannut, että monet kalaruoat ovat olleet pahaksi vatsalleni, olkoot miten terveellisiä tahansa. Epäilen jonkinlaisia sappivaivoja. Monen ruoka-aineen kohdalla yritän myös muistaa kolesteroliarvoni, jotka jo muutenkin kaipaavat aika kovaa lääkitystä.

Siinä sitten sain samalla moitteet myös siitä, kun olisin illan lämpimiin voileipiin halunnut jotain kuitupitoisempaa leipää kuin valkoinen vuokaleipä. Siinä mies kyllä oli oikeassa: hän syö vain muutaman leipäpalan kuukaudessa, joten se ja sama mitä syö. Tein lämppäreitä, vaikka tiedän että kuumennettu juustokaan ei tee hyvää vatsalleni. Taas olen niitä muijia, jotka tekevät vissiin kaiken väärin. Toivottavasti tämä on parempi päivä molemmille ja rauha maassa. Puhevälit olivat kyllä palautuneet aamuun mennessä.

Nyt se kuuluu tulleenkin kotiin: oli tyttärensä kanssa ostamassa tälle ammatinharjoittamiseen tarvittavia työvehkeitä, joista jo suurimman osan ostimme valmistujaislahjaksi. Tämä yksi vielä puuttui, joten toivottavasti tytär nyt voi hyödyntää myös koulussa saamaansa erityisalan oppia.