Viime viikolla ostin kaksi kassillista kirjoja Fida-kirpputorin alennusmyynnistä. Taidanpa tehdä sinne vielä uudenkin retken. Saaliissani oli parikin historiallista romaania. Toinen kuvaili elämää vanhassa Helsingissä suurten nälkävuosien aikaan ja vaikkei kirjoittaja tai teos kuulune maailmankirjallisuuden kärkinimiin, oli se kuitenkin mielenkiintoista luettavaa. Vanhoissa kirjoissa on oma viehätyksensä, mukaan lukien nahkaselkä ja -kulmat sekä  kluuttikannet. Historia on kiinnostanut minua jopa niin, että aikanaan vakavassa harkinnassa olivat alan opinnot.

Parhaillaan luen Lempi Jääskeläisen  (1900-1964) kirjaa Talonpoika ja hovinherra, joka on julkaistu 1959.  Jääskeläinen on tullut tunnetuksi nimenomaan Viipuri- ja Karjala-aiheisista historiallisista romaaneistaan. Vaikka häntä ei kai aikanaan pidetty erikoisen huippukirjailijana, niin ainakin historiansa tämä arkeologiaa opiskellut kirjailija tuntee. Olen aikaisemmin, vuosia sitten lukenut joitakin Jääskeläisen kirjoja ja niissä, kuten nyt tässäkin minua viehättää karjalan murre. Murteella kirjoittaminen ei tainnut Jääskeläisen uran aikana olla kovin yleistä. Tunnistan teoksesta erinomaisen hyvin antrealaissyntyisen anoppini ja Jääskestä olleen appeni puheen nuotteineen, sanontoineen. - Taidanpa toimittaa kirjan tyttären luettavaksi, vaikka hänellä kyllä saattaa olla vaikeuksia ymmärtää lukemaansa, kun ei ehtinyt lainkaan tutustua isovanhempiinsa.

Talonpoika ja hovinherra kuvaa jännitettä Simpele-järven rannoilla asuvien talonpoikien ja Koitsanlahden hovinherrojen välillä 1800-luvun alkussa. Tuolloin Parikkalan pitäjä käsittääkseni kuului ns. Vanhasuomeen, jossa oli sekä perintötiloja että lahjoitusmaita, joita lampuoteina viljelevät talonpojat joutuivat useinkin voutien mielivallan kohteiksi ns. ropottia eli taksvärkkipäiviä tehdessään. Tässä kirjassa kerrotaan Koitsanlahden hovista, josta lisätietoa löytyy netistäkin. Etelä-Karjalan museosivuilla mainitaan, että Koitsanlahden hovi on ollut Suomen alueen ainoa lahjoitusmaakartano. Kirjailija ilmeisesti kertoi tässä myös oman sukunsa historiaa.