Aleksis Kiven runon sanat ja Jean Sibeliuksen sävel muistuu väkisinkin mieleen tänään, kun on kulunut päivälleen 50 vuotta mestarin kuolemasta. Sanotaan, että Sibelius sävelsi tämän pikkutyttärensä Kirstin kuoleman jälkeen. En tiedä, pitääkö tuo paikkansa, mutta hyvin voisi pitääkin.

Mekin päätimme käydä Ainolassa. Sinne oli tänään vapaa pääsy ja väkeä kulkikin koko ajan paikalle, jopa niin että mennessämme talon ohi haudalle, oli rappusilla jopa jonoa odottamassa sisäänpääsyä. Virallisia delagaatiota kukkalaitteineen oli käynyt haudalla jo aamulla ja nyt illansuussa, näihin aikoihin on tulossa vielä ainakin kaksi kuoroa tervehdyskäynnille. Eniten meitä ilahdutti se, että myös paikallisia yläkoululaisia oli lähetetty paikalle.

917592.jpg

 

917602.jpg

 

917588.jpg

Kun kiertelymme päätteeksi istuimme kahvion ihanille pullakahveille, rupesimme muistelemaan hautajaispäivää yhdessä paikalle osuneen tutun kanssa. Meillä kaikilla oli lähtemättämiä muistoja. Esimerkiksi koko matkan Helsingistä Järvenpäähän maantien varret olivat täynnä väkeä ja tämä naapurin isäntä kertoi miten hän oli seissyt Ainolan tienristeyksessä. Kaikki paikalliset koululaiset nimittäin oli komennettu Ainolan tien varteen kunniavartioon. Itse muistan oikein hyvin sen, miten me kuuntelimme koulussa hautajaismenot radiosta ja se teki pieneen koululaiseen suuren vaikutuksen.

---

Tuonen lehto, öinen lehto,
siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell' on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss' kellahdella,
kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.

-Aleksis Kivi: Sydämeni laulu