Nyt tiedän miten mummot saavat mustelmia. Esimerkiksi näin: kun kiipeää vessanpytyn päälle ja lauteet pettävät alta. En humahtanut pönttöön, jolloin ehkä luitakin olisi voinut särkyä tai muuta sellaista, vaan onnekseni humpsahdin lattialle jaloilleni. Enhän minä tietenkään muuten olisi tipahtanut, mutta sen pahuksen kannen kiinnitys antoi periksi ja lipsahti paikaltaan, jolloin tietysti luiskahdin. Meillä on pikkuinen vessa ja ovi kiinni, joten horjahdin suoraan sitä päin. En edes olisi mahtunut kaatumaan, mutta kansi ja lauteet tulivat perässä ja kolahtivat ilkeästi sääriin. Illaksi varmaan on komeat mustelmat tiedossa.

Mitä mummo teki vessanpytyn päällä? No, mummo on joskus ennenkin kiivennyt samaan paikkaan kurkistaakseen kaapin päälle. Tarkoitus oli etsiä sieltä yhtä esinettä, jonka arvelin olevan hyvässä tallessa kaapin päällä, yläsokkelin kätköissä. Kuka sitä nyt jakkaraa tämän takia hakisi? Ei vaan tullut mieleen, että tällaiset urheilusuoritukset mahdollisesti pitää jättää nuoremmille ja etenkin kevyemmille. Olisihan pahempaakin voinut tapahtua, kuten vaikka koko pönttö hajota.

Yritimme ensin kahden hengen voimin vääntää kantta kuosiinsa, mutta meillä ei ollut sellaisia voimia enempää kuin työkalua, jolla se olisi onnistunut. Sitten ilmoitin, että onhan nyt itaruus huipussaan, jos tätä vielä yritetään korjata, ja mies suostui heti lähtemään kanssani ostoksille. Ensin mentiin rautakauppaan, jossa oli muutama äärimmäisen ruma vaihtoehto tarjolla. Sitten mentiin samaan erikoisliikkeeseen, josta edellinenkin kansi oli ostettu. Ei ollut sopivaa väriä sielläkään, mutta tulimme silti kotiin kansi kainalossa.

Olin muutamaa tuntia aikaisemmin vannonut itsekseni, että ainakaan puisia lauteita ei meille tule, mutta viisas nainen joustaa periaatteistaan ainakin tiukan paikan edessä. Nyt meillä on mäntypuinen rengas ja kansi odottamassa asentamistaan. Mänty ei ollenkaan sovi vessan väritykseen, mutta oli kuitenkin vaihtoehdoista neutraalein. Ehkä kannattaa jatkaa viisaan naisen politiikkaa eli pidän suuni makuasioista kiinni mieluummin kuin istun suoraan posliinille.

Älkää tukehtuko nauruunne. Luulen että mies jo kävi nurkan takana hihittämässä. Tai siis meidän mieshän ei hihitä, mutta olen minä nähnyt hänen joskus nauravan.