Aamu valkeni ihanan aurinkoisena talvipäivänä. Heräsin aika aikaisin siihen kun koira metelöi omiaan alakerrassa, näki kai unta ja haukkui unissaan. Sitten kuulin merkillisen tömähdyksen ja niin oli kömmittävä sängystä ja alas tutkimaan tilannetta. Ei mitään kummallista, mutta kun vein vähän myöhemmin auringonkukansiemeniä lintulaudalle, niin siellä näkyi tappelun jälkiä. Ruokamökin kansi oli maassa, josta päätellen oravat olivat ottaneet yhteen. Varsinkin terassin katolla käy joskus aikamoinen melskaus, joten se se ääni varmaan oli nytkin.

Kylän naakkaparvikin oli taas majoittunut pihapuuhin ja tervehti iloisesti (?) säksättäen, kun käväisimme koiran asioilla ja postilaatikolla. Voi näitä mokomia, jos ne aikovat asettua koko talveksi pihaan! Luulevat varmaan löytävänsä ruokaa.

Aamu alkoi hyvin, mutta jatkui vähemmän hyvin. Jo ennen tätä ulkoilua olin ehtinyt toheloida taas kerran varpaani suihkukaapin reunaan. Tämä pahuksen kaappi on valitettavan hyväkuntoinen kaikilta muilta osiltaan paitsi etureunasta, josta ilmeisesti 25 vuoden aikana on kulunut joku suojus pois. Reuna on ainakin minun mielestäni terävä kuin veitsenterä ja olenkin onnistunut telomaan siinä joko varpaan pään tai kynnen noin sata ja yksi kertaa. Nyt tuli verta siihen malliin, että taitaa taas olla irtokynsi tai viilto varpaassa. En ruvennut tutkimaan asiaa tarkemmin, vaan lätkäisin laastarin päälle. Jouduin lainaamaan miehen isoa tossua, jolla pärjäsin ne muutamat askelet, jotka oli ulkona pakko ottaa.

Pian lähdemme kiinnittämään tyttären suihkuverhotankoa, jonka kävimme illalla hankkimassa. Sillä reissulla selviää, miten pärjään oman töppöseni kanssa. - Miten joku vaivainen varvas aina onnistuukin osumaan altaan reunaan. Täälläkin olen kerta toisensa jälkeen valittanut samaa vaivaa, joten kiitos, en tällä kertaa ole kerjäämässä sympatiaa. Ottaa vaan vähän päähän omat töppöjalkani.

Suihkuverhotanko ei ole ihan sitä, mitä tytär ajatteli, mutta mies kieltäytyi poraamasta reikiä kaakeleihin. Hän ei näet aio ruveta laatoittamaan kylppäriä uudestaan. Hän ostatti tyttärelle u-kiskoa, siis alumiinista verhokiskoa, jonka aikoo ruuvata kattoon. Minua kai tarvitaan hanslankariksi pitämään kiskoa paikallaan.  

Mutta kuten sanottu, päivä on aurinkoinen!  Mitä nyt yhdestä särkevästä varpaasta. Joulukaktuskin oli kääntänyt yhden kukkansa huoneeseen päin ja ojentautunut viereisen soilikin lehtien päälle.