Sää on uskomattoman harmaa, mutta hyvää päivää silti! Tätä taisi sääukkeli eilen ennustaakin. Illaksi on luvassa ilotulitus joulunavajaisten kunniaksi. Suunnittelimme eilen, että kävelisimme pienen matkan maantien laitaan ihastelemaan ilotulitusta, joka yleensä on ollut aika komea. Nyt se taitaa jäädä näkemättä, tällä kelillä. Asumme sen verran kaukana keskustasta, että sinne "juhlapaikalle" asti emme kumpikaan edes jaksa kävellä eikä sentään olla niin aktiivisia, että viitsisimme lähteä autolla paikan päälle. Olisi kuitenkin ollut kiva ottaa muutama kuva valmiiksi vaikka uudenvuoden varalle.

Kuten tästä aamulla ottamastani kuvasta näkyy, päivä on ollut harmaa aamusta pitäen. Lunta on vain rippunen maassa. Tämä vihreän värinen silmu on meidän köynnöshortensiasta, joka ilmeisesti ei ihan varmasti tiedä, onko nyt talvi tulossa vai menossa.

Tätä samaa kuvaa kokeilin bloggeriin, jonne äsken avasin itselleni Vara-Vivecan harjoitellakseni muutakin kuin Vuodatuksen blogiin kirjoittamista. Tarkoitus on pitää sitä vain varalla niitä päiviä varten, jolloin tämä pettää ja tulee pakollinen tarve kirjoittaa jotain. Itsellenihän minä tätä kirjoitan, vaikka kieltämättä on kiva huomata, jos joku on käynyt täällä ja vielä viitsinyt kommentoidakin. Addikti mikä addikti. Huomasin, että bloggerin käyttö vaatii enemmän paneutumista, kuin mihin tänään on inspistä. Käsityö nimittäin kutsuu.

Se kaitaliinan tekele on nyt siinä vaiheessa, että otan uuden lankakerän ja aloitan toisen kaitaleen virkkaamisen. Vielä on epäselvää, virkkaanko kantteja näiden ruikuloiden ympärille vai yhdistänkö ne yhdeksi leveämmäksi liinaksi. Sekin on mahdollista, että jätän kaitaleet tällaisiksi ja sijoitan ne vain pöytään rinnakkain. Antaas nyt kattoo!