Aamulla oli lumi maassa ja tietkin vähän liukkaita. Lähdimme varovasti ajelemaan kylille, kauppareissulle, postiin ja valokuvakauppaan, mutta myös putkiliikkeeseen, josta yritimme löytää Tyttärelle tietynlaista suihkuverhotankoa. Ilmeisesti sellaista ei ole olemassakaan. Tankoprojekti jatkuu, sillä lupasimme etsiä ammeen ympärille sopivan tangon, joka olisi näppärä käyttää ja etenkin kiinnittää. Isäntä haluaisi pelkillä kattokiinnityksillä, ettei tarvitsisi porata reikiä kaakeliin. Vanhan tangon seinäkiinnikkeet jäivät putkiremontissa uusien putkien alle.

Kuitenkin kaikkein ensimmäiseksi riensimme työkkäriin, jossa oli "ryhmätapaaminen" -niminen tilaisuus. Sen turhempaa reissua on vaikea kuvitella. Aikuiset ihmiset pannaan täyttämään kerta toisensa jälkeen plankettia, johon tulee oma nimi, oma henkilötunnus, oma puhelinnumero ja oma osoite sekä muutama rasti ruutuun. Mitään muuta tarkoitusta tai ohjelmaa ei tilaisuuteen sisälly. Onneksi kaksi kertaa vuodessa riittää, mutta täsmälleen samat tiedot heillä on jo valmiiksi tietokoneellaan. Ollut jo muutaman vuoden minunkin nimeni kohdalla. Kun kaikki olosuhteissa tapahtuvat muutokset on määrätty ilmoitettavaksi heille välittömästi, niin kyllä ihmettelen. Viimeksi sentään tarjolla oli suklaanamunen, nyt ei edes sitä annettu. Tämmöisiä eläkeikää lähestyviä mammoja ja pappoja siellä näyttivät kaikki muutkin olevan.

Tarkoitukseni oli tiedustella joitakin työttömyyseläkkeen hakuun liittyviä asioita, mutta kun edelläni olevaa herraa kehotettiin vastaavista seikoista tiedustelemaan suoraan omalta eläkeyhtiöltä, niin enpä kysynyt. Tein tässä jo kyselyn sähköpostitse eläkeyhtiöön. Mitähän varten työkkäriin ainakaan täällä ei voi ilmoittautua sähköpostitse, kun palvelu on noin yksoikoista? Vai onko ajatus se, että olisi liian helppoa lähestyä viranomaista meilillä mökiltä, tai jopaThaimaasta, Espanjasta, Brasiliasta tai muusta eksoottisesta paikasta, josta ei ehtisi ottamaan vastaan tarjottuja työpaikkoja?

Toivoin, että tämä olisi ollut jo viimeinen työkkärireissu, mutta ei. Huhtikuussa tapaamme jälleen lappuja täyttelemässä. - Jaa, erehdyin, yksi vielä tyhmempi lomake on tämä kuukausittain käsin täytettävä työtön-työtön-työn-lappunen.

Tämän verran lunta:

1090407.jpg

Lipstikka on meidän pihan talventörröttäjä, joka ei ole kaunistus, mutta jossa sentään on paljon siemeniä. Ne tosin saattavat olla väkeviä, kun eivät ole ainakaan toistaiseksi kelvanneet linnuille.

Hain postista joulun postimerkit ja kirjapaketin. Paketissa oli joulahjoja meille molemmille; yksi yhteinen, yksi miehelle ja yksi minulle. Odottelen vielä ainakin yhtä kirjapakettia, jonka kohderyhmäkin on sama, siis me itse. Olen niin lapsellinen, että nautin saadessani joululahjoja ja jos ei muuten, niin edes itse paketoituja! Isäntä liikkuu lähinnä pölynimuri-linjalla, jos edes sillä, joten paras onkin itse varmistaa pukinkontin sisältö. Mainitsin timantit, mutta tämä rakas puolisoni arveli, ettei minulla ole niille kuitenkaan käyttöä. Ei kai, eikä tietysti turkiksillekaan... Ja mokoma vielä sanoi, että on jo ostanut oman korukiintiönsä täyteen. Juu, entiselle akalleen, muttei mulle!

Lasten kirjalahjat ovat valmiina odottamassa paketointia, mutta lastenlapsille on minusta vaikea keksiä lahjaa. Sukat ja lapaset eivät oikein tule kysymykseen... Onneksi poika tilasi yhden pelin ja se pitäisikin käydä ostamassa, mutta tyttö, joka on kuin pieni prinsessa, on vaikeampi tapaus. Hän sai jo viime vuonna - ei meiltä - prinsessa-korkokengätkin, siis 6-vuotiaana. Keksi siinä sitten! Aikuisille aion tehdä purkkikaupalla vahvaa joulusinappia.