Lumityöt jatkuvat, joten minäkin luovutin ja askartelin kevätkuvan tilalle talvimaiseman tänne takaisin. Nimenomaan askartelin, sillä joku taas tökkii joko / tai minun päässäni, sormissani, vuodatuksessa. Kuva ei siirry millään galleriasta pääkuvaksi. Arvelisin, että sillä on jotain tekemistä taustavärin kanssa, mutta enpä osaa asiaa korjata. Aurinko paistaa nyt siihen malliin, että pian pääsen taas vaihtamaan kevätmaisemiin. Kuvansiirtoharjoitukset jatkuvat. Ei siis pidä kummastella, jos täällä joskus on pelkkää mustaa taustaa näkyvillä. Ihan niin musta ei elämäni sentään ole. Vaikka joskus jurppii.

Mustaa on maailmakin täynnä. Elämmeköhän me jotenkin erityisen kurjaa aikaa? Ainakin jo saisi kevät koittaa. Uutisetkin ovat olleet pääsääntöisesti pahoja. Espoon aamuinen tulipalouutinen on tietysti erityisen ikävä. Huomautin meidän isännälle palovaroittimen tarkistuksesta, kun en itse ylety sinne asti, muttei tämä yhtään tykännyt nootistani. Meillähän ei suinkaan talo pala. Ja jos palaa niin ei me ainakaan mukana. Näin arvelee herra mieheni ja sanoo, että jos asia kiinnostaa, niin rouva itse tarkistakoon patterit. Ollanko me naiset - tai minä - pikkutarkkoja nipottajia, luulotautisia vai vain turhan lainkuuliaisia?

Senkin tiedon luin aamun jommasta kummasta lehdestäni, että ufot reissaavat nyt etelä-Suomessa erityisen ahkerasti. En ole sattunut näkemään, mutta ohje oli, että jos pieni harmaa mies tulee vastaan, niin sitä tarttee katsoa silmiin ja pitää omat kädet näkyvissä. Aha.

Posti kuulemma tuli juuri, joten tässä kaikki tällä erää. Aurinkoista päivää!