Kun on tottunut aloittamaan aamunsa yhdessä tuoreen päivälehden kanssa, niin ilman sitä ei tahdo mikään käynnistyä. Se on tämä kadunnumeron muutos, jonka ansiosta milloin mikäkin lehtiposti on kateissa. Onneksi mulla oli sentään päällystakki yöpaidan päällä, kun aamulla tallustelin sandaaleissa ja paljain varpain kurkistamaan naapurin laatikkoon. Toinen lehti olikin siellä, toisesta ei näkynyt jälkeäkään.

Kun soitin jakelupalveluun, niin kas, sinne oli jo tehty ilmoitus puuttuvasta Hesarista! Kun mies oli vielä nukkumassa ja minä en ole niin dementoitunut, että olisin unohtanut soittaneeni minuuttia aikaisemmin, niin ainoa selitys on postinjakajan oma ilmoitus. Tyyppi varmaan ei löytänyt meidän postilaatikkoa, joka on ollut paikallaan vähintään 30 vuotta. Oli ehkä tuuraaja tai uusi jakaja, sillä ainakin vakituinen kaveri pitää tapanaan kääntää autonsakin meidän laatikon kohdalla. Tämä selittäisi senkin, miksi lehti on löytänyt perille kaikkina muina päivinä, paitsi kerran viime viikolla ja silloin tällöin aikaisemmin jo ennen kuin osoitteenmuutoksesta oli tietoakaan. Laatikossa on selvästi sekä nimet että numero, numero kahteen kertaankin, mutta talomme on kujan päässä. - Nyt lehti kuulemma tulee päiväpostin mukana. Kun vielä muistaisi, mihin kaikkiin instansseihin on erikseen ilmoitettava muuttunut osoite.