Kiitokset onnitteluista, hyvät ystävät. Juhlapäivä on takana ja nyt on väsy mutta onnellinen olo. Päivä oli elämäni hienoimpia, ellei hienoin. Kuvia en varmaan kovin paljon tuo tänne, ellen sitten päätä luopua anonymiteetistäni. Jotain kuitenkin tulee, vaan ei ihan vielä, sillä voimat eivät  vielä riitä kovin monimutkaiseen askarteluun. En itse kovin montaa kuvaa ehtinyt ottaakaan, mutta kukkia sentään kuvasin jälkikäteen.

Kaikki meni upeasti kuin unelma. Tarjoilu pelasi hienosti, tarjottavia kiiteltiin ja oli ihana tavata ystäviä. Tietysti juhlakalu puolisonsa kanssa pääasiassa seisoi pihalla ottamassa vastaan onnitteluja, mutta luulen, että vieraat löysivät sisältä sopivia juttukumppaneita, vaikka joku huomauttikin, että emännän pitäisi tulla enemmän seurustelemaan vieraiden kanssa.  Ei ehtinyt! Yllätysvieraitakin tuli: kummipojan pikkuvauva, kaksi nuoruudenystävää ja iäkäs opettaja lähes 40 vuoden takaa. 

Me olimme illalla väsyneitä, mutta niin vain istuimme juttelemassa aamukolmeen asti. Silloin kyllä sammuin kuin saunalyhty. Kaikkiaan tuntui kuin jalkapohjat olisivat juurtuneet kiinni maahan ja mietinkin ihan vakavasti, uskallanko ollenkaan kiivetä rappuja makuuhuoneeseen vai pitääkö jäädä alakerran sohvaan nukkumaan. Onneksi ehdin levätä hetken päivällä ennen vieraiden tuloa, sillä vielä koko aamupäiväksi riitti erilaista tekemistä.

Laskin hetki sitten vierasmäärän. Yhteenä mukaan luettuna tarjoiluhenkilökunta, liikenteenohjaajat (3 kpl kutosluokkalaisia lähikoululta tilattuna) ja illalla esiintynyt soittokunta, paikalla kävi iltapäivän mittaan aika tarkkaan sata henkeä. Etukäteisarvioni meni aika nappiin, vaikka monia ystäviä jäinkin kaipaamaan - osa ilmoitti esteestä, osaa odottelin iltaan asti. En tosin ollut pyytänytkään etukäteisilmoittautumista.

Tarjottavaa oli varattu runsaasti, joten taidamme syödä erilaisia leivonnaisia pitkälle tulevaisuuteen. Täytekakkua ja suolaisia piiraita on pakkasessa vaikka kuinka paljon. Samoin kuohuviiniä riittää varmaan vaivaksi asti. Emme kuitenkaan rupea järjestämään mitään rääppiäisiä. Ne jotka tulivat, tulivat ja sillä siisti! Tytär kyllä käväisi päivällä ja sai mukaansa kunnon eväät.

Talo tulvii nyt toinen toistaan kauniimpia kukka-asetelmia. Lisäksi vuodenaika oli otollinen saada lahjaksi pihakasveja: tuli kaksi rodoa, kaksi laventelia, yksi lilja, yksi clematis ja ainakin kaksi ruukkua kesäkukkia. Sain muitakin upeita, todella mieluisia lahjoa. Paras lahja kuitenkin oli mieheni järjestämä puistokonsertti.  Alkuun oli reipasta puhallinmusiikkia, mm. vähän vanhaa rokkia, Frank Sinatraa ynä muuta "amerikkalaista" ja sitten sellaista herkistelyä kuin Akselin ja Elinan häävalssi. Yllätysnumerona kuulijoille mieheni lauloi minulle serenadin ja se oli rohkea teko mieheltä, joka koskaan elämässään ei ole laulanut julkisesti perhepiirin ulkopuolella. Aikuisena sitä uskaltaa, kuten tänään totesimme! Konsertin päätti Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta, joka on ehdoton lempivirteni. Sen olin erityisesti tilannut, muut kappaleet tulivat enemmän tai vähemmän yllätyksenä.  - Jos joku lukijoista tunnistaa olleensa paikalla, niin saa kernaasti ilmoittautua!