Eilen kaupassa mansikan tuoksu huumasi minut niin, että niitä oli pakko ostaa. Onhan mansikoita ollut kaupan ties miten pitkään, mutta yritän aina odottella kotimaisten saapumista. Nyt ajattelin, että ruotsalaisetkin olisivat maittavia. Eivät olleet tuoksun veroisia, mutta ihanan näköisiä, eikös vaan?

1578881.jpg

Muistin yhtäkkiä tänään, että minulla on jääkaapissa suklaamoussea eli juhlista jäänyttä kermavaahtoa, jonka joukkoon olin jo monta päivää sitten sulattanut tummaa suklaata. Onneksi se ei ollut vielä mennyt pahaksi ja sopikin hyvin mansikoiden seuraksi. Ei nyt varsinaista kevytherkkua, mutta tumma suklaahan on terveellistä, samoin mansikka.

Juhlien jämiä meillä on syöty ja syödään edelleen vielä pitkään. Osa on tietysti pakkasessa, esimerkiksi täytekakkua riittäisi vaikka uusiin juhliin. Pikkuleipiäkin on runsaasti, mutta niitä katoaa aina ohikulkumatkalla muutama kappale kerrallaan tuvan pöydältä. Erilaisia suolaisia leivonnaisia syödään aamu- ja iltapalaksi. Me suurten ikäluokkien lapset opimme jo pienenä, että ruokaa ei heitetä menemään ennen kuin se on pilaantunut. Muutama nahistunut ja homehtunut tuulihattu menikin tänään jo kompostiastiaan, mutta suurempi ongelma varmaan on kyllästyminen yksien ja samojen kakkaroiden nakertamiseen. Harmuillista, ettei leivonnaisistamme oikein voi tehdä jatkojalosteitakaan.

Eiliset kauppaostokset teimme pääasiassa viimeisen myyntipäivän laarista. Mies halusi ehdottomasti pekonia ja minä kaalilaatikkoa. Teimme kompromissin: kaalilaatikon päälle pantiin muutama pekonisuikale. Kaalilaatikossa ei ollut pienintäkään vikaa, se maistui suorastaan herkulliselta ja lisämakua antoi hinnan puolittuminen. Lisäkkeeksi oli kotitekoista puolukkahilloa. - Tänään on ajatus tehdä vihannespitoisempaa ruokaa, ehkä jotain vokki-sörsseliä, sillä viime aikoina vihannespuoli on jäänyt turhan vähälle. Sanoisinko että ns. sattuneesta syystä.

Sain muuten lahjaksi kaksi mielenkiintoista ruokakirjasta. Toinen on Marttaliiton julkaisema Pula-ajan keittokirja ja toinen Kämppäemännän reseptikokoelma (nimi jotain muuta, mutta siihen suuntaan). Marttojen kirjan tiesin vanhastaan, mutta tämä toinen on uusi tuttavuus. Palaan asiaan, jahka olen tutustunut niihin tarkemmin. Luultavasti kirjat antavat hyviä vinkkejä edullisista ruokalajeista ja tähteiden käytöstä eli ne sopivat mainiosti myös tähän päivään, jolloin ruoan hinta on noussut pöyristyttävää vauhtia. Vehnäjauhojenkin suunnilleen 50 %. Ihmettelen, miten esimerkiksi peruspäivärahalla tai toimeentulotuen varassa elävät ylipäätään pystyvät enää syömään. Halvinta sapuskaa tuntuu olevan erilainen roskaruoka, ei suinkaan välttämättä edes tavallinen kotona tehty perusruoka.