Täytyy oikein mainostaa omaa ahkeruutta, sillä sain eilen tosi paljon aikaiseksi sekä ulkona että sisällä. Pihatyöt maittoivat, vaikka olikin kylmä päivä. Kävimme ensin multaostoksilla ja siitä sain puhtia niin että istutin yhden rodon, sen fuksian punaisen, joka oli jo kotona odottamassa. Sitten tein muuttokuorman, tällaisen:

Kottikärryihin pakattuna on päällimmäisenä komeasti kasvuun lähtenyt sitruunamelissa, sitten irtotavarana raparperin varsia ja pari palaa piparjuurta, mutta myös itse samojen kasvien juurakot. Nämä kuskasin uudelle kasvimaalle. Tänään on ehkä vuorossa maa-artisokkien istutus. Ne nimittäin työntävät jo sen verran vartta kasvimaassa, että istutuksella saattaa olla kiire. Idea on se, että istutan niitä kasvihuoneen kummallekin puolelle kaivamiini ojiin, joihin olen jo kuskannut säkkikaupalla multaa ja pohjalle tyhjentänyt viime vuotiset tomaattikasvustojen mullat ja muut tykötarpeet, kuten kai olen jo aikaisemmin kertonutkin. Kun maa-artisokat kasvavat kesän mittaan pari, kolmekin metriä korkeiksi, niin nehän varjostavat samalla sopivasti myös kasvihuoneessa toivottavasti hyvää satoa tekeviä tomaatteja. Sitä paitsi maa-artisokan vahvan keltainen kukka on nätti. Kasvina sen luulisi olevan savipeltoonkin takuuvarma tapaus.

Mies vei kassillisen raparperia Tyttärelle samalla kun he kävivät vihdoin ja viimein polkupyöräkaupassa. Poika oli ensi tietojen mukaan vaikuttanut tyytyväiseltä uuteen pyöräänsä, jossa on vaihteitakin vaikka miten paljon.

Sen verran työt kuitenkin väsyttivät, etten enää eilen jaksanut istuttaa lahja-laventelia uuteen siniseen ruukkuun. Ruukku on kuvan laidalla. Savipytyssä on aluillaan maahumalaa ja orvokkia sekä monivuotista yrttiä, varmaankin oreganoa.

Yllätyksiä seurasi illalla. Satuin kurkistamaan yläkerran ikkunasta ulos ja mitä näinkään? Hevoskastanjan kukassa! Kukat vain ovat tänä vuonna niin ylhäällä, etten ollut huomannut niitä maan tasalta. Tämä veijari kukkii joskus vähän salaa eikä läheskään aina alaoksillaan. Yhtenä vuonna sain kuitenkin kuvattua hienoja lähikuvia. En ollut aikaisemmin edes tajunnut, miten kaunis ja monivärinen tuo kukinto on.

Ja lisää ylläreitä seurasi Illalla, kun mies oli noilla kauppa-asioilla. Rupesin joutessani taas penkomaan sukujuuria. Naapurin isäntä näet totesi synttäreilläni - kun kerroin itselleni tulleen suurena uutisena sen, että olemme sukulaisia - että kyllä hän sen on aina tiennyt. Hän myös taisi jutella pitkäänkin isäni kanssa, jota ei ollut aikaisemmin tavannut. Taas sain yhden uuden kimmokkeen tälle harrastukselleni. Rupesin penkomaan sukulaissuhteen läheisyyttä ja kas, se onkin läheisempi kuin vielä toissapäivänä luulin. Asia vaatii runsaasti pöyhimistä ja tarkkaa laskemista, miten monensia serkkuja oikein ollaan, sillä näissä sukupolvissa menen vielä kovin helposti sekaisin. Toinenkin uusi sukulainen oli juhlissani: yllätysvieras, joka jo etukäteen ilmoittautui seitsemänneksi serkuksi ja nimenomaan siltä puolelta sukua, joka on minulle ollut lähes täysin pimennossa aikaisemmin.

Yllätyksen aiheutti myös nopealiikkeinen valokuvakauppa. Mies on parhaillaan hakemassa tilaamaani suurta satsia, josta alan vähitellen puuhata kiitoskorttilähetyksiä. Onneksi sillä asialla ei ole tulipalokiirettä.