Hiki tippuu otsalta, joten nyt siivouksessa oli otettava pieni tauko. Lauantaina uurastettiin Tyttären kanssa: hän kiipeili katonrajassa pyydystämässä hämähäkinseittejä ja imuroi hirrenrakoja, minä siivosin lattiatasolta käsin. Välillä juotiin äitienpäiväkahvit kaksistaan ja meillä oli oikein rattoisa iltapäivä. Tälle ja luultavasti parille seuraavallekin päivälle jäi vielä yhtä sun toista ihan riittävästi. EN siivoa komeroita enkä sellaisia paikkoja, joihin en oleta vieraiden kurkistavan, mutten tietenkään halua villakoirienkaan pyörivän nurkissa.

Saan salin pikapuoliin siihen kuntoon, että ovi avataan seuraavan kerran perjantaina. Kastelin kukatkin varmuuden vuoksi jo nyt, ettei se unohdu. Seuraavaksi silitän pari pöytäliinaa ja sitten vain loppukatselmus, että joka tuolin lähellä on jotain kahvikupille sopivaa laskutilaa. Löysin piironginlaatikosta mieheni äidin kirjaileman kauniin pöytäliinan ja sen nyt silitän pöydälle. Olisi ollut mukava tutustua tähän anoppiin itseensäkin, mutta nyt liina edustakoon häntä.

Jos työt loppuvat sisältä, niin sitten vaan pihahommien kimppuun! Miestä pihavastaavana ne työt tuntuvat stressaavan nyt paljon enemmän kuin minua. Minä vain ihailen kevään vehreyttä ja kauneutta. Kun aamulla kävin postilaatikolla, oikein pysähdyin katselemaan omaa kaunista pihaa. Tämä ei ole kerskailua, sillä en ole yhtäkään nyt kukkivista pensaista tai puista itse istuttanut. Kauneinta tällä hetkellä on kukkiva norjanangervojen rivistö, kukkiva luumupuu ja rehevät alppikärhöt, jotka nekin aloittelevat kukintaansa lämpimällä seinustalla. Kasvimaan peuhaaminen on jätetty suosiolla tulevaan aikaan, eikä sillä tietysti olekaan kiirettä, jos säätila tästä muuttuu ja ilma kylmenee kymmeneen, yhdeksään asteeseen. - Mutta nyt hommiin. -