Kävin äsken lisäämässä muutaman kuvan eilisestä kirkkoreissusta ja samalla vaihdoin tänne muutenkin juhannukseen paremmin sopivan tunnelman. Pilviä olen kerran jos toisenkin kuvannut riippumatosta käsin.

Niin, eilinen oli hyvin tunnelmallinen ja kaikin puolin mukava päivä. Kirkonmenot, saarna mukaan lukien, oli mitoitettu sopivasti jopa pikkulasten ja liikemies-isien kestettäväksi. Tosin olin ihan kuulevinani loppusiunauksen aikana radio-ohjelmaa jostain takapenkin vaiheilta, mutta ehkä kuulin väärin. Se minua hämmästytti, että vaikka kirkko oli täpötäysi, ei virrenveisuusta ollut tietoakaan. Suvivirsi sentään jotenkin sujui, mutta jotain kylläkin outoa nuortenvirttä taisi kanttori veisata yksin.

Sää suosi meitä. Vain muutama tippa vettä tuli ennen tilaisuuden alkua. Kun aurinko paistoi ja meillä oli hyvää aikaa, lähdimme tyttären kanssa kirkkokahvien jälkeen vielä läheiselle hautausmaalle, kuten olimme etukäteen jo suunnitelleetkin. Tytär kävi ensimmäistä kertaa äitinsä isovanhempien haudalla. Etsimme myös vanhempia esi-isiä ja -äitejä, niitä joiden historiaa olen kovasti viime aikoina penkonut. Joidenkin hautojen paikan tiesin noin suunnilleen, mutta yllättäen heitä löytyi enemmänkin. Osuimme jopa vuonna 1811 syntyneen Kristiinan, isoisäni isoäidin muistopaadelle. - Ehkä teen jossain vaiheessa heistä tänne oman sivunsa. Valitettavasti minulla ei ole valokuvia paitsi nyt eilen ottamani. Ehkä nekin ovat arvokkaita muistoja, sillä kuka tietää miten nopeasti haudat jo kaivetaan ympäri uusien asukkaiden käyttöön. Siksi on hyvä, kun näille unohdetuillekin on laadittu oma muistokivi.

1650308.jpg

Suuri löytö minulle oli myös tämän meidän talomme entisen omistajaperheen suuren sukuhaudan löytyminen aivan kappelin läheltä. Olen löytänyt suvusta yhtä ja toista tietoa, vaan en sisarussarjan kuolinvuosia. Eipä ole aikaisemmin tullut mieleen etsiä niitä hautausmaalta. Viimeinen perheenjäsen on kuollut 50-luvun alussa, mutta silti joku heitä ehkä edelleen muistaa, kun haudalla oli vanha, vähän jo ruosteinen kynttilälyhty. Mieli tekisi viedä kukkia haudalle, sillä kävelen samoilla lattialankuilla kuin hekin ovat astelleet.

--- Ystäväni soitti ja puhuimme pitkään kuulumisia, kun olin juuri tullut suihkusta. En ehtinyt edes pyyhettä kaapata ympärilleni, vaan hölmöyttäni istuin suoraan puutuolille. En tiedä, onko minun nahkaani nyt kerros tuolissa vai tuolin lakkaa takamuksessani, mutta ainakin reisiä kihelmöi vieläkin, vaikka puhelusta on jo monta tuntia. Se tämän päivän kuulumisista toistaiseksi. Ei kannata istua nakupellenä puhelimessa.