Olkoon miten ihana juhannuspäivä tahansa - ja tämä on - niin kaksi haaveria on jo takana, missä kolmas? Tulin blogiin terapoimaan itseäni, kun tosiaan on tälle päivälle noita sattumuksia osunut. Ensin kuitenkin tuoreet juhannusruusut, sillä on tässä paljon hyvääkin tapahtunut. Söimme illalla myöhään makoisan juhannusaterian ja kömmimme kumpikin täyden masun viereen nukkumaan. Mieskin, joka on viime aikoina valittanut unettomuutta, kertoi aamulla nukkuneensa yhtä kyytiä kahdeksaan asti.

Hyvää on esimerkiksi se, että kun aamulla tuoli romahti altani, en ollut yksin alakerrassa, en saanut säleiksi mennyttä tuolinjalkaa selästäni läpi enkä jäänyt loukkuun. Tuoli on jo jonkin aikaa varoitellut, vaan en uskonut enkä edes aamulla muistanut uhkaavaa narahdusta, jonka eilen kuulin. Niin sitten asettelin aamulla puolen litran teemukillisen, mehu- et kuitujuomaseokseni ja voileivät pöydälle ja istahdin tavalliseen tapaan nojatuoliini aloittaakseni aamupalan. Räks! Löysin itseni lattialta pää alaspäin, mutta onneksi korkean tuolin selustan tukemana ja jalat tukevasti ilmassa. Pudotus oli pehmeä, sillä tuoli oli edelleen allani. Juomat olivat pöydällä eikä mihinkään paikkaan sattunut, mutta jos ei mies olisi ollut hereillä, en tiedä miten olisin päässyt tästä loukusta ylös. Toisella puolella oli kaappi ja toisella nuo tulikuumat teet ja muut eväät ja takana seinä. En varmaan olisi saanut mitenkään työnnettyä pöytää tai itseäni tuoleineni kauemmas. Onnistuihan se ylös könyäminen sitten kun mies oli ensin siirtänyt pöydän sivuun ja olin itse toipunut naurukohtauksestani. Siihen kyllä sekoittui aika annos kiitollisuutta sen jälkeen kun näin, millaisiksi säleiksi nojatuolin jalka oli mennyt eikä kuitenkaan yksikään säle tullut esimerkiksi minun jalkaani. Mies oli sitä mieltä, että tuolin konstruktio oli sellainen, että sen ei missään olosuhteissa olisi pitänyt hajota tästä kohdasta. Hajosipa silti.

Kun siitä toivuin, ajattelin näin juhannuksen kunniaksi asentaa tietokoneelle miehen uuden kameran ohjelman. Mitähän teinkään väärin? Kaikki omat kuvani siirtyivät uuden ohjelman komeisiin tiedostoihin, jotka eivät toimi. Jollain ihmeen konstilla sain miehenkin kamerasta kuvat siirrettyä tietokoneelle, mutta sitten tietokone ilmoitti, että ei toimi. Vikaa on. Nyt en tiedä mitä pitäisi tehdä, eikä tietokonenörttejäkään ole ulottuvilla. Tietokone siis ei tunnista miehen kameraa ja heittää minut ulos ohjelmasta. Onneksi vanha ohjelma sentään toimii ja kaikki omat kuvani ovat tallella.

Muuta en tänään ole tehnytkään, mutta kun ei kahta ilman kolmannetta, niin nyt on loppupäivä elettävä jännityksessä. Mitä vielä?  Parasta mennä katsomaan, joko mies tuli kuvausretkeltään. Vai tipahtiko mahdollisesti hän vuorostaan järveen, ojaan vai menikö suoralla sileällä tiellä nurín? Lähdenkin katsomaan ja varmaan samalla lukemaan kameran käyttöohjeita. Mukavaa juhannusta edelleen!