Tarkoitan paitsi itseäni, erityisesti tänään onnetonta vuodatusta. Ei meinaa hermo kestää tätä hitautta. Itseäni tosin harmittelen myös sen takia, että en tainnut saada tekeillä olevaa kasvimaan aitaani valmiiksi ennen sadetta. Ukkonen kuului äsken jyrähtävän, mutta onneksi jossain kauempana. Poika, lapsenlapsi siis, tuli kaverinsa kanssa hyppimään trampoliiniin, mutta he lähtivät onneksi hetki sitten pyöräilemään kotia kohden.

Itse tulin koneelle suoraan sanottuna vähän lepäämään ja kuivattelemaan hikeä. Yritän epätoivoisesti aidata erilaisilla vanhoilla verkoilla onnettoman pientä kasvimaan tekelettäni jänikseltä. Ei tyylikäs. Ei helppo tehtävä. Isäntä heittäytyi tyhmäksi. Ei kuulemma tiedä, miten aitaa tehdään, kun hänen mielestään ylipäätään moista tekelettä ei tarvita. Ehkä ei sitten, kun ja jos joku kasvi on kasvanut isommaksi, mutta muistan hyvin, miten tapasin juuri samalta kasvimaalta ehkä saman jäniksen säännöllisesti joka aamu. Makuukset ovat sillä ihan selvästi muistissa tänäkin kesänä.

Sähkötolpan vaihtajat käväisivät äsken pihassa, mutta saivat kesken kaiken hälytyksen muualle. Meillä ei ole kiire, mutta sairaalassa tarvitaan sähköä, kun siellä oli ilmeisesti maakaapeli katkennut. Tämä porukka tulee ensin ja sitten tulevat kytkentämiehet erikseen. - Saas nähdä, mihin kuntoon piha nyt myllätään. Uusi tolppa kaivetaan entisen viereen. Marjapuskien eteen, taakse vai päälle? Kai se vanha kaadetaan ja viedään pois, mutta paikataanko reikä? Ja millaista jälkeä mahtaa muuten nurmikkoon tulla? Tolppakin oli ensin viety väärään paikkaan ja nyt sitä joudutaan hinaamaan traktorin perässä varmaan kilometrin verran. Ja kun tämä katkennut pylväs on peräisin jostain 1960-luvun puolelta, kuten muutkin lähitienoon pylväät, niin odottaa sopii uusia katkeamia. Luulisi, että olisi viisaampaa joko uusia kaikki tolpat tai kaivaa kaapeli, mutta eihän se niin mene. Yksi kerrallaan korjataan.

- Taivas onkin jo aika musta eli ukkospilvet nousevat. Taisi jäädä oma aidanteko kesken.