Poimin eilen kaksi isoa ämpärillistä viinimarjoja, mutta en enää illalla jaksanut ruveta niitä mehustamaan. Osan tein jo eilen tuoresurvokseksi ja pakastin. Saalis 2,5 litraa. Lopusta tulee tänään mehua. Onneksi poimin marjat eilen, sillä tänään onkin satanut koko iltapäivän. Ähäkutti, rastaat, ette ainakaan kaikkia syö tänä vuonna, kuten teitte viime syksynä!

Nyt mehumaija porisee jo ulkoterassilla, jossa pieni sade ei sitä puuhaa haittaa. Kävin päivällä labrassa. Siitä reissusta en jaksa nyt ruveta paasaamaan, mutta sanonpa vain, että osa pahan päivän tuntemuksista johtuu siitä reissusta. Palvelu oli tänään hyvää enkä siitä rutisekaan.

Tulin uupuneena kotiin, mutta päivä jatkui samaan malliin. Siis kovaonnisena. Mies tuli kysymään, tiedänkö mitään hänen avaimistaan. En tiennyt. Etsimme avainnippua, jossa siis on paitsi kaikki meidän talon avaimet, myös auton ja vieläpä tyttären kämpän avain. Etsimme ja etsimme ja mietimme päämme puhki, mihin ne olisivat voineet joutua. Kaikki saappaat ja kaapintakusetkin tutkittiin. Hyvä etten roskista kääntänyt ympäri. Niin siinä kävi, että minä jäin talonvahdiksi ja mies lähti tilaamaan lukkoseppää.

Rupesimme jo miettimään poliisille soittamista, nimittäin epäilys oli sen suuntainen, että joku olisi napannut avainnipun ja tullut seuraavana yönä tyhjentämään taloa, kun kulkuneuvokin olisi pihassa lähtövalmiina. Onneksi ei sentään. Hetkeä ennen lukkosepän saapumista avaimet löytyivät. Jostain käsittämättömästä syystä ne olivat joutuneet minun käsilaukkuuni ja vielä nimenomaan siihen sivutaskuun, jossa pidän omia avaimiani. Olin kertaalleen tarkastanut laukun, mutten penkonut silloin kuitenkaan pohjia myöten. Todennut vain, että omat avaimet ovat tallessa. Nämä olivat minun avainteni alla!  Ehkäpä siinä vaiheessa, kun tein lähtöä terveyskeskukseen, olin vahingossa huitaissut väärät avaimet laukkuuni? Ei sitä ainakaan muuten voi selittää. Naureskelin jo jääkaappiin mahdollisesti joutuneita avaimia, mutta ylpeys kävi lankeemuksen edellä.

Tänään meidän piti grillailla pakkasesta eilen sulamaan ottamaani lammasta, mutta olosuhteet eivät ole nyt suotuisat herkkuaterialle. Ehkäpä ostamme paketin nakkeja tai muuta sellaista, jonka valmistaminen ei vie henkisiä eikä fyysisiä voimavaroja. Eiliseksi tekmääni perunasalaattiakin on vielä jäljellä..

Hyvä kuitenkin, kun avaimet ovat tallessa. Aurinkokin yrittää vähän kurkistaa pilvien takaa eli illasta voi vielä tulla vaikka miten mukava.