Jänis nimittäin. Tapasin aamulla meidän pihapupun aamiaistamassa ikkunan takana. Trampoliinin vierustat ja alunen ovat leikkaamatta, joten siinä on runsaasti pehmeää ruohoa pupulle. Korvat vain vähän heilahtivat, kun kamera kilahti ikkunan toisella puolella, mutta luultavasti tämä on ennenkin kuunnellut meidän ääniämme.

Kun pupu siirtyi trampan alle, pyyhälsi toisesta suunnasta paikalle fasaaniseurue. Yritin ottaa siitäkin ikkunan läpi kuvaa, mutta aika huonolla menestyksellä. Äiti- ja pieni palleroinen lapsifasaani osaavat maastoutua tosi taitavasti. 

Potkupallo odotteli pihassa käyttäjäänsä. Lapsenlapsi pyöräili aamupäivällä paikalle ja viihtyi hyvin, tosin pääasiassa trampoliinin ja tietokoneen seurassa. Oli mukava katsella, miten poika palloteltuaan ja hypittyään tarpeeksi heittäytyi ihailemaan pilvien kulkua. Itse olin pienen matkan päässä marjapuskissa. - Mummin tarjoilema maksalaatikko meni viimeistä murua myöten. Nyt poika on jo kotonaan ja minun pitäisi ruveta keittämään mehua.

Toinen poika tuli auttamaan ruohonleikkurin korjaamisessa ja on ansainnut kahvit päälle. Niin ajattelimme kaupassa kun ostimme vähän tykötarpeita. Käväisinkin jo äsken katsomassa tilannetta. Herrat istuivat vielä terassilla juttelemassa ja ottamassa vauhtia töihin niin intensiivisesti, etten viitsinyt jäädä sinne istuskelemaan tyhjän pantiksi. Jos muijalle ei edes ehdi sanoa, milloin kahvia tarvitaan, niin kaipa nuo osaavat sitten pyytää tarjoilua, kun työt on tehty. En saanut edes suunvuoroa heidän polkupyöräjuttujensa väliin, joten olkoovat keskenään. Minä lähdin pois.

Mieheni ei suinkaan ole kädetön keittiöhommissa, vaikka joskus sellaiseksi tekeytyykin. Samoin poika on varsin kätevä keittiössä, ainakin omien puheidensa mukaan. Meitä ei ole koskaan kutsuttu heille syömään, vaan aina päinvastoin. --- Nyt tuli jo tilaus...