Minä jo ihmettelin, miksei valtuustoon pyrkivien nimiä näy missään, mutta tulivathan ne sentään julki. Ehdokasasettelu kuulemma tuotti vähän vaikeuksia ja ehdokkaita naarattiin viimeiseen asti. Ehkä vastuunkanto ei ole kovin houkuttelevaa, kun on tehtävä kurjia päätöksiä ja monikin kunta tarpoo syvässä suossa.

Lueskelin aamulla paikallislehdestä lähikuntien ehdokkaiden nimilistoja. Samalta näytti vähän kaikkialla ja puolueesta riippumatta: vanha, vanha, ikivanha, tuntematon, iankaiken valtuustossa istunut, tuntematon, onkohan-se-sen-poika, tuntematon, ai-tuo-yrittää-taas-kun-ei-päässyt-eduskuntaan ja taas vanha. Vanhaksi luen itsensä eläkeläiseksi, evp:ksi tai ent. sitä-ja-sitä tehtävässä nimikoineet sekä ne, jotka tiedän itseäni vanhemmiksi eli yli kuuskymppisiksi. Jotenkin tuli se mielikuva, että miehiä on ehdokkaana enemmän kuin naisia, mutta voin olla väärässäkin.

Pois ikärasismi! Minun mielestäni kaikki ikäluokat pitäisi olla edustettuina kun yhteisistä asioista päätetään. Ón väärin sanoa, että eläkeläiset pois, mutta silti tuntuu, kuin listoilla olisi eniten juuri eläkeläisiä tai eläkeikää hipovia. Mitä eläkeläinen tietää nuoren lapsiperheen ongelmista, jos muistaa vain sen, miten ei hänenkään aikana ollut äitiyslomaa kuin kaksi kuukautta eikä kunnalliseen päivähoitoon ollut mitään asiaa? Ja toisin päin: miten nopsajalkainen urheilijanuorukainen osaa asettua hitaasti liikkuvan, lonkkavikaisen mummun tai rollaattoria työntävän papan asemaan, puhumattakaan siitä, että käsittäisi miten vaikea on nousta pyörätuolilla liian jyrkkää luiskaa tai päästä korkean katukiveyksen yli? Ja onko ylipäätään yhtään vammaisten ja vaivaisten tai oikeasti köyhien edustajaa ehdokkaiden joukossa? Tämän ei edes pitäisi olla puoluepoliittinen asia, vaan niin oikealla, vasemmalla kuin keskelläkin pitäisi nähdä kaikki kuntalaiset.

Nuorilla on nuorten kiireet, mutta silti päättäjiksi pitäisi saada muitakin kuin ikäloppuja. Toki nuoria ehdokkaita on listoilla ihan varmasti, sellaisiakin joilla on jo valtuusto- tai lautakuntakokemusta. Moni kuitenkin nousee suuresta tuntemattomuudesta ainakin näin puolueiden ulkopuolella olevan silmissä. Nämä kysymykset kai selviävät vasta sitten kun ensimmäinen yhteismainos tai lehdykäinen julkaistaan. Mielenkiintoista nähdä sekin, paljonko nyt on vaalimainontaa, kun puolueet ilmeisesti ovat vähän varpaillaan vaalirahakohinan takia.

Olen aina ollut puolueisiin sitoutumaton ja päätöksenteon ulkopuolella. Silloin kun olisi voinut olla kiinnostusta, ei ollut aikaa eikä ehkä työnantajakaan olisi katsonut hyvällä silmällä. Sitten tuli tilanne, jolloin jopa pyydettiin, mutta en työni takia katsonut julkisitoutumista edes mahdolliseksi. Ja sitten olinkin jo liian vanha oppimaan noita kujeita. On helpompi ja mukavampi olla erilaisista asioista omaa míeltä kuin puoluetoimiston mieltä.

Politiikka ei sinänsä ole ollut vieras alue, vaikken totisesti tänäkään päivänä tiedä, oliko kunnanvaltuutettu-äiti jäsenkirjaäiti vai muuten vaan valtuustoon päässyt. Kai hän kuitenkin jollain mandaatilla siellä istui. Mies on ollut kerran ehdokkaanakin, mutta jäi muutamaa ääntä vaille. Ex-appiukko sen sijaan oli maalaisliittolainen aktiivipoliitikko, joka tosin toimi pääasiassa paikallistasolla, mutta piti itseään Johannes Virolaisen hyvänä ystävänä, kuten varmaan olikin. Muistan, miten me nuoret ihmettelimme, miten niin vanha äijä, appiukko siis, ei jo ymmärrä erota luottamustoimistaan. No, lopulta hän sitten erosikin, kun täytti 70 vuotta. Se saattoi olla myös jonkinlainen suositus, jotta nuoremmat saisivat tilaa.

Nyt näyttää siltä, että meidänkin kunnassa on vaikka miten monta yli 70-vuotiasta ehdokasta. Siis näyttää, sillä varmasti en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että moni on itseäni takuuvarmasti paljon vanhempi. Muutamat ovat pitkään kuntaa ja yhteiskuntaa eri tavoin palvelleita konkareita, joihin luotetaan. Mutta jos on esimerkiksi jäänyt täysinpalvelleena eläkkeelle  jo noin 15 - 20 vuotta sitten, niin eikö voisi hellittää? Jotkut ovat tietysti vireitä kasikymppisinäkin, mutta monet luulevat olevansa vireämpiä kuin ovat.

Tässä kohtaa mieheni muistuttaisi entisestä yrittäjä-asiakkaastaan, jolta mieheni kysyi tuon saman kysymyksen. - Ei, ei voi hellittää kun noista pojista ei ole mihinkään, kuului vastaus. Kun aika sitten jätti ukosta, vain joutavia tehtäviä yrityksessä hoitaneet pojat myivät isänsä vai oliko jo isoisänsä perustaman firman niin pian kuin pääsivät siihen käsiksi.

Lupaan että tämä on syksyn ainoa vaalisaarnani. Pakko oli kirjoittaa välillä muustakin kuin flunssasta. Se nimittäin voi edelleen hyvin. Jos ei wiina, sauna ja terwa auta, on tauti kuolemaksi.