Luumuja putoaa puusta sitä tahtia ja homehtuu myös, että keitän hilloa varmaan vähintään joka toinen päivä pienen annoksen. Tämä "taidekuva" esittää hillonteon sitä vaihetta, kun kivet on poistettu ja raaka-aine menossa pataan. Hiiri vissiin on nakertanut palasen kuvan kulmasta. Tänään keitoksen koko oli kilo perattuja luumuja, puoli kiloa (sorry, tietysti 330 g eli yksi paketti) hillo- ja marmeladisokeria. Ja tuon kokoinen rosmariinin oksa. Saalista syntyi kolme purkillista, jotka ajattelin säästää joululahjoiksi. Tähän olisi varmaan mausteeksi sopinut loraus jotain miestä väkevämpää, mutta eipä ollut talossa.

Luumujen lisäksi keitin kaksi kiloa isoja punajuuria. Nyt vielä kun keksisi mitä niistä tehdään ensi viikolla ruoaksi. Osa tietysti syötiin heti lämpimiltään ja osasta ehkä laadin jonkun sortin laatikkoruokaa. Onneksi miehen ei tarvitsen huomenna labrassa antaa pissanäytettä.

Toinen Tytär ilmoittautui ja tuli saman tien käymään. Hänellä oli paljon iloisia uutisia, joista meille jäi tavattoman hyvä mieli.

Annos myös kotiseutumatkailua:

Tänään ei satanut, mutta ilma oli jotenkin harmaa. Otimme kuitenkin kamerat ja lähdimme kotiseuturetkelle eli kuvaamaan maisemia. Ensimmäisessä pysähdyspaikassa törmäsimme sankkaan pikkuvarpusparveen.

Lintuja oli iso parvi, joka lentää lehahti ruusunmarjapensaiden ja viereisen vehnäpellon väliä. Yritimme saada kuvia, mutta tämän parempia emme onnistuneet ottamaan. Yliveto oli kuitenkin tämä jättilintu. Näin sitä kamera voi hämätä. Saattoi laumassa olla tavallisiakin varpusia, mutta suurin osa nimenomaan näitä pikkuvarpusia.

Kuvassa en ole minä, vaan tuttava, jonka kasvoja yritin tuossa vähän tummentaa. En halunnut ihan sutata häntä mustaksikaan mutten liioin jättää tunnistettavaksi. Tuo kontrasti linnun ja ihmisen välillä oli kuitenkin niin mainio, etten malta olla käyttämättä kuvaa.

  Matka jatkui kohti Tuusulanjärven rantaa.

Järvi on rauhoitettu sorsastajilta, joten pääsimme kuvaamaan rauhallisesti uiskentelevia vesilintuja. Mies tunnisti sorsajoukon lisäksi myös punasotkan. Mutta kun me olimme rannalla ja linnut kaukana järvellä, ei niistä kovin hyvin selvää saa vaikka miten zuumasimme.

Tämä alin kuva on otettu Halosenniemen rannasta kohti jykevää Sarvikalliota. Tiedättehän, sinne taiteilijat tekivät kesäretkiä ja maalasivat mielellään. Enpä ihmettele.

Palaan Halosenniemestä ottamiini kuviin ensi kerralla. Nyt pitää lähteä nukkumaan, jotta herään aamulla herättämään miehen ajoissa. Hänell¨ä tutkimukset siis jatkuvat taas huomenna. Lohdutus: jos olisi epäilysessä jotain ihan kamalaa, niin aikataulua olisi jo tiivistetty.