Tänään selvisi, miksi fasaaniuros eilen seisoi niin tyyriin näköisenä tällä samalla koivun rungolla. Aamulla koko seurue oli paikalla. Laskujeni mukaan ainakin seitsemän otusta istui jonossa. Kun muutamaa minuuttia aikaisemmin kävin postilaatikolla, niin kaksi urosta lensi perät melkein maata viistäen talon takaa toiseen suuntaan eli luultavasti nekin kuuluivat samaan pesueeseen. Jos oikein näen, niin tässä on yksi tai kaksi urosta ja loput naaraita.

Otin varmaan ainakin parikymmentä kuvaa, mutta kumpikaan kamerani ei suostunut tätä paremmin tarkentamaan lintuihin vaan pääasiassa tuossa edessä oleviin oksiin. Yritin myös saada samaan kuvaan pikkuisen oravan, joka tuli ihmettelemään isoa lintuparvea. Valitettavasti kuvakulma oli semmoinen, että yhteiskuvaan ei ollut mitään mahdollisuutta.

Orava tosiaan töllisteli lintuja. Sitten se lähti kapuamaan alas koivunrunkoa ja päätyi maistelemaan kääpiä. En ole sitäkään ennen sattunut näkemään, mutta kaikesta päätellen kääpä oli ainakin maistamisen arvoista. Kuva on vähän epäselvä, mutta sitä se tuossa puree.

Vaikka miten yritin tarkentaa, skarppasi kamera väkisin noihin risuihin. Kumma juttu, joskus tarkentaminen onnistuu melkein kuin vahingossa loistavasti, joskus ei millään.

Kun kääpä oli tutkittu ja maisteltu, lähti orava muihin hommiin ja minäkin pääsin aamuteelle. Tämä on ollut upea päivä valokuvauksen ja myös pihatöiden kannalta. Istutin luumupuun pihan laitaan ja sen ajan kun minä olen istunut tietokoneen kimpussa, on mies parturoinut pihaa. Naapurin puimuri näytti tänäänkin olevan pellolla, ei tosin liikekannalla ainakaan silloin kun itse olin ulkona.

Kun eilen oli täysikuu, kuvasin sitä ja onnistuinkin saamaan omasta mielestäni harvinaisen onnistuneen otoksen. Lisään sen eiliseen postaukseen, kun siinä oli muutenkin puhetta kuusta. Muistaakseni. Tässä kahden blogin kanssa voi pian ajatukset mennä solmuun.