Noin se vanha sananlasku kai varoitteli? Nyt vaan oli tämän tädin pakko keskeyttää uutterat puuhansa ja tulla päivittämään päivän kuulumisia. Kuivuu selkäkin eikä hikipisarat enää pian valu näppikselle, .

Aamu alkoi hammaslääkärillä. Tulin houkutelluksi kalliiseen remonttiin, mutta ehkäpä paikka sitten on sen väärtti. Jatkuu ensi viikolla... Nyt suussa on väliaikainen paikka, tai oli ainakin vielä silloin kun tulin kotiin.

Vähän pöllämystyneen oloisena päädyin kirjakauppaan. Ale jatkui ja kaikki ostokseni olivatkin alelaatikoista. Saalis: kaksi kassillista tavaraa, jotka hivutin varovaisesti miehen huomaamatta yläkertaan. Toisessa kassissa on laatikoita, joihin ehkä pakkaan valokuvia ja muuta epämääräistä työhuoneen tavaraa. Toisesta kaivoin muutamia kirjoja, sellaisia kuin Virpi Hämeen-Anttilan Kolmastoista lapsi ja vähän muistelmia takavuosien tapahtumista. Jos kirjan saa vitosella, niin on se ostettava! Kirjailija varmaan olisi mieluummin ottanut ne kuulemma  2 - 3 euroa, jotka tekijälle normaalimyynnistä ropsahtaa tilille.

Se, minkä takia oikeastaan menin paperikauppaan, unohtui ostaa. Piti ostaa uusi roskakori hajonneen tilalle.  Ehkä päällystän pahvilaatikon jollain, sillä väistämättä edessä on myös apteekkireissu huomisen lääkärissä käynnin seurauksena. Aika moni pilleripurkki huutaa kaapissa tyhjyyttään ja saan myös kilpirauhaskokeen tulokset. Lääkäri jo pelotteli viime kerralla, että jos lääkitys alkaa, niin se-kin on sitten loppu iäksi.

Kaupoissa huomioni on kiinnittynyt kaikenmoiseen ystävänpäiväkamaan, jota oli vähän joka puolella. Piti oikein tarkistaa almanakasta, milloin ystävänpäivä oikein on. Sehän on vasta kahden ja puolen viikon päästä, mutta nyt jo kaupitellaan täyttä häkää ystävänpäivän kukkakimppuja, kortteja ynnä muuta ynnä muuta. Kortit ja korttien tekotarpeet ymmärrän, mutta noita muita on jo vähän vaikeampi käsittää. Taisin nähdä vaaleanpunaisia leivoksiakin, tai taisivat sentään olla vielä Runebergin torttuja. - Ja siihen on sentään vielä aikaa yli viikko. Vaikka myydäänhän sitä jo mämmiäkin.

Tänään kuitenkin on Vainojen uhrien muistopäivä. Ehkä ei olisi pahaksi istua hetkeksi ja hiljentyä ajattelemaan kaikkia ennen ja nyt rääkättyjä, kidutetettuja ja kiusattuja. Koulukiusauksen uhreja ei ehkä varsinaisesti ajateltu silloin kun päivä on nimikoitu, mutta kiusattu mikä kiusattu.

Illalla tulee vieras iltateelle. Talo on tänään myös siivottu eli isoimmat villakoirat on  imuroitu pois jaloista. Panin myös alkuun kaksi piirakkaa, jotka nyt odottelevat jääkaapissa viimeistelyä ja paistamista. Toisen päällisenä on kinkkua, chilipaprikaa, persiljaa ja vuohenjuustoa, toisessa on tonnikalan lisäksi homejuustoa ja tomaattia sekä rosmariinia. Juustoraastetta ja kermaviiliä + kananmunaa tulee kumpaankin. Ajatus on se, että näillä eväillä pärjätään tämä ja huominen päivä, luultavasti vielä ylihuominenkin.

Ehdin vielä kasata uudet laatikot ja järjestellä niihin Tavaroita. Sitten piirakat uuniin ja suihkuun! Vieras on miehen vanha ystävä, jonka olen vain ohimennen tavannut.