Tätä värssyä sitä lapsena ihmeteltiin. Kenkään sois?  Äiti lauloi tätä aina silloin, kun joulukuusta rahdattiin pihalle, sillä laulu jatkuu vielä: "Joulukuusi vietiin pois, pois, pois". Näin tapahtui meilläkin tänään. Muovinen pikkukuusi pääsi yläkerran komeroon yhdessä huovutettujen, vuosia sitten 4H-nuorten myymien tonttujen, tyttären piipunrassista noin 30 vuotta sitten tekemän tonttuparan ynnä muiden ikiaikaisten joulukoristeiden kanssa. Vain pihatonttu luuraa vielä rapun pielessä ja sekin vain siksi, että on jäätynyt juurilleen. Näillä plus viiden asteen lämpötiloilla tontunkin jalat varmaan sulavat pian ja saamme nostettua hänet sisälle.

Joulukukista amaryllikset ovat vielä hyvin hengissä ja kukkivat kauniisti. Myös atsaleat ovat virkeitä niin kauan kun muistan uittaa niitä lämpimässä vedessa. Meillä on sekä valkoinen että punainen atsalea. Valkoinen on samassa juurikorissa amarylliksen kanssa upeana asetelmana, jonka huolto on kovin vaikeaa. Joulutähtiä tuli taloon vain yksi, pienen pieni yksilö, jonta kaikki kolme lehteä ovat jo varisseet pois. Toivoin tänäkin vuonna meille jouluruusua, mutta sitä en onnistunut saamaan. Jos sellainen olisi tullut kukkakaupassa vastaan, olisin tietenkin ostanut sen heti itselleni.

Tulin tänään kauppareissulla huijatuksi ja vielä kahteen kertaan.  Ostin Voi hyvin -lehden, josta sinänsä en pidä, mutta kun oli kaksi yhden hinnalla. Ilman muuta oletin saavani tämän vuoden lehden ja yhden vanhan. Mitäs, molemmat olivatkin vanhoja lehtiä, tiukkaan muoviin käärittynä. Kotona ilmeni, että tuoreempi oli joulunumero ja toinen viime vuoden ykkönen! Ostan lehden silloin tällöin nähdäkseni, mitä "huuhaata" milloinkin on tapetilla ja toisaalta kauniiden, usein hyvinkin värikkäiden kuvien takia.

Nyt  kuvat ja jutut eivät olleet erikoisia - lausuntooni voi tietysti vaikuttaa oma harmitukseni vanhoista lehdistä. Yksi juttu sentään naurattikin. Uutuuspalstalla esiteltiin feng shui -mittari, vieläpä kiinankielinen! Se oli sinänsä kaunis, kompassin tapainen esine, jolla varmaan voi mitata kodissaan väreilevät henget ynnä muut asiaan kuuluvat väreilyt. Nyt sanoin rumasti, sillä kukin tulkoon omalla uskollaan autuaaksi. Meidän isäntäkin epäilee joskus, että meillä maahiset käyvät varastamassa hänen kaljapullojaan.

Toinen huijaus oli se, kun kaupan kassa otti täyden hinnan viimeisen päivän maksapasteijasta, vaikka päällä oli iso keltainen alelappu. Epäilin sitä jo vähän kaupassa, mutta en ole niitä tätejä, jotka jäävät kassan viereen tarkistamaan kassakuittia. Vähän harmittaa, vaikkei taloutemme varmaan siihen vajaan euron menetykseen kaadukaan.

P.S. Historiaa jatkuu tänäänkin pikku pätkällä Aurora Karamzinin hyvistä aikaansaannoksista.