Minä, joka en juuri koskaan viitsi katsoa telkkarista muuta kuin uutiset ja nekin vain silloin tällöin, aion tänään majoittautua telkkarihuoneeseen nenäliinapinkan kanssa. Liikutun suuresti ja takuuvarmasti kyyneliin asti paljon pienemmistäkin asioista kuin USA:n uuden presidentin virkaanastujaisjuhlallisuuksista. Sitä ennen varmaan itken hartaasti sitä, kun Niinistö luistelee luistelukisat auki. Mies ei katso ainakaan taitoluistelua. Tytär harrasti sitä aikanaan varsin aktiivisesti ja tasokkaastikin, minkä isä tunsi hyvin mm. rahakukkarossaan.

Mitä tulee presidentinvaihdokseen, niin tässä iässä sitä ei ihan   muista Rooseweltin, Trumanin eikä Lincolnin virkaanastujaistilaisuutta, mutta Kennedyn virkaanastujaispuheen sen sijaan muistan.

Olin Kennedyn aikaan koululikka, joka ei  juuri politiikkaa seurannut eikä ymmärtänyt siitä sitäkään vertaa kuin nyt. Jotkut asiat vain jäivät mieleen. Esimerkiksi se, kun me luokassa keskustelimme edellisen päivän isosta uutisesta eli Kennedyn murhasta. Luokan priimus oli Pena, jonka puheisiin me muut yleensä osasimme luottaa. Kun Pena sanoi, että siinä meni hyvä mies, niin me uskoimme joka sanan. Tämä jäi ikiajoiksi mieleeni. Toinen mieliin painunut puhe oli - tietysti - Martin Luther Kingin "I have a dream". Nyt se on toteutumassa. Toivottavasti ei taas pian lueta presidentin murhasta.

Ennen kuin rupean jo nyt itkua vääntämään näitä muistellessa, niin tässä raporttia aamun toimista. Olin labrassa ja kun sokerikokeiden alla on oltava puoli vuorokautta syömättä ja juomatta, niin piipahdin kokeiden jälkeen ja ennen autonrattiin käymistä kahvilla ja muutamassa kauppapuodissa. Kirjakaupassapa tietenkin ale-ostoksilla. Kokosimme eilen uuden kirjahyllyn. Samalla kun täytän sitä, niin ajattelin vähän järjestellä paikkoja, joten ostin myös muutaman laatikon erilaista irtoroinaa varten.

Ostoslistalla oli myös pikkulahjoja samaiselle ex-luistelijattarelle, jonka uuteen kotiin teemme pikapuoliin ensivisiitin. Tuliaisia on hankittu jo kaksi kassillista: ryynejä, sokeria, mausteita, kahvia, näkkileipää, juustoa... mitä nyt neiti-ihminen ruokakaappiinsa tarvitsee. Ehkä ostamme vielä muutaman säilykepurkinkin kaiken varalle.

Postista tuli uusin valokuvakirjani, jonka tekaisin ihan vaan huvikseni omista synttäreistäni näin jälkikäteen. Kirjasta tuli aika kiva, jos saan itse kehua. Muutama tahattoman koominenkin kuvavalinta osui mukaan. Yksi oli henkilö ex-elämästäni. Hän seisoi kuvassa kivasti puun vieressä. Olin suurentanut kuvaa aika paljon enkä ikänäköisenä huomannut sitä, minkä printattuna ja suurennettuna näin. Rouvan edessä roikkui köysi, joka oli kiinnitetty tukevaan oksaan lapsenlapsen keinumista ja kiipeilyä varten. Kuvassa se tietysti oli dramaattisesti ihan hirttoköyden näköinen...

Arvonta jatkuu, mutta tavoite häämöttää jo. Vielä ehdit mukaan!