Kuu paistoi illalla ympyriäisenä ja keltaisena kuin kokonainen juustokiekko. Kun kurkistin aamulla ikkunasta alas pihalle, niin mitä näinkään? Jäniksenpolut kohtasivat keskellä pihaa. Risteyksessä oli jälkien perusteella ja näin täydenkuun kunniaksi otettu pieni matsi.

Luin jostain, olisiko ollut luontolehdestä, että urosjäniksillä on tähän aikaan vuodessa sellainen tapa, että ne nyrkkeilevät keskenään. Meidän isäntä on ihan omin silmin nähnytkin tällaisen tapauksen. Voittaja saa tietysti palkinnoksi pihan kauneimman neidon suosion. Tarinan luvussa 2 kerrotaan reippaista hankipojista.

Emme ole koskaan nähneet enempää hanki- kuin sänkipoikiakaan, mutta yhdet pikkuiset jäniksenkäpälät näimme viime vuonna meidän aitan lattialla. Tassujen lisäksi jäljellä taisi olla vähän nahanriekaleita ja jotain, joka ehkä oli joskus ollut kappale päätä. Murhaaja ei ollut jättänyt käyntikorttia, mutta epäilimme pöllöä taikka mahdollisesti kaikkien pihaeläinten yhteistä vihollista, naapurin kilttiä kotikissaa. Ihan pieni peto ei kuitenkaan olisi saanut jäniksenpoikaa raahattua aitan kissanluukusta sisälle.

Onhan näitä, kaikenlaisia petoja. Pari aamua sitten terassin poikki kulki rivi pieniä tassunjälkiä. Mies arveli, että lumikon jäljiksi ne olivat liian suuret ja kissanpoikasenkin jäljiksi hyvin paljon liian pienet. Hän päätyi villiminkkiin, minä en arvellut mitään. Mutta tosiaan, hiiriä ei olekaan näkynyt sisällä koko talvena. Silloin tällöin joku hiirtä painavampi otus on kyllä tömistellyt yläkerrassa.

Kuva on vanha, mutta kevättalvinen kuitenkin:

Olen lueskellut vanhoja täkäläisiä sananparsia ja törmäsin jännään yksityiskohtaan: ennen aikaan on ainakin jossain yhteydessä varista kutsuttu mieheksi. Jos löydän oikean kohda, niin tulen lisäämään sen tänne. Pitäisi aina olla kynä ja lehtiö vieressä, kun jotain lukee -

Kevät tekee tuloaan, kun jänikset rupeavat riijustelemaan. Toinen kevättalven varma merkki on tietysti tuo mainittu kiltti kotikissa, joka aloittaa varmaan pian jokailtaisen mouruntansa. Senkun huutaisi minun puolestani, mutta mksi se kiljuu talon alla juuri meidän nojatuolien kohdalla? Ja kolmas merkki: pihapolut ovat jäisiä ja kuin kiillotettuja. Mies melkein hiekotti polut tänään.  Ovi kyllä käy, ehkä hän juuri tuli hiekotushommista ja minä uskallan aamulla mennä postilaatikolle ilman että on pakko kahlata hangessa polun vierestä. Älkää te muutkaan liukastuko!