Kun äsken tulin katsastamaan uutisia, osui ensimmäiseksi silmiin ostikko jotenkin tähän mailliin "Valio-maidot pois lähikaupoista". Mitä ihmettä! Onko se jotain vastaavaa kuin kaiken aikaa laajeneva salmonella-kohu? Sehän on jo levinnyt kolmesta munanpakkaamosta lukuisiin ettei satoihin kanaloihin ja possuloihin.  - Maitoa ei sentään ole vedetty pois markkinoilta, vaan kysymys on sopimusneuvottelujen kariutuimisesta meijerifirman ja lähikauppafirman,joda edustaa mm. siwoja.

Meidän maito ei tule sen ketjun kaupoista, joten voin onneksi edelleen ostaa omasta kaupasta ne kolme puirkillista laktoositonta maitojuomaa, jotka viikossa juon. Jotain muuta tilanne voi suurestikin haitata, jos haluaa takuuvarmasti ostaa suomalaisten lehmien lypsämää suomimaitoa. Vaikka kukapa sitäkään niin varmasti tietää, luki purkin päällä mitä hyvänsä.

Kokonaan oma aiheensa olisi miettiä, miten pitkään yleensä saamme juoda suomalaista maitoa. Ainakin täällä etelä-Suomessa saa ajella ristiin rastiin, jos haluaa lehmän nähdä. Eikä maidontuottajat varmasti riemusta kiljuneet, kun Valio joku aika takaperin noin vaan, yksipuolisesti ja ennalta varoittamatta kertoi laskeneensa tuottajalle maksettavaa maidonhintaa.

Palataan vielä salmonellaan. Jonkun lehden välistä oli pöydälle tipahtanut esite, jonka otsikkona on "Sulka hattuun siipikarjalle" ja jossa kehutaan puhtaita suomalaisia kanoja ja niiden tuotoksia. Esitteessä kerrotaan, miten hyvä on kanaloiden terveystilanne ja miten Suomi on puhtaudessa edelläkävijöitä maailmassa mitä tulee salmonellaan. Niinhän se ennen olikin. Seuraavalla sivuilla otsikoidaan, että "rehu ruokkii puhtautta". Kelju juttu eikä EU-tuella tehdyn esitteen jakelu olisi voinut huonompaan ajankohtaan osua.

Niinpä niin. Tämän päivän uutisen mukaan salmonellaa etsitään nyt lähes 300 kana- ja sikatilalta, joille on toimitettu Rehuraision salmonellapitoisa rehua. Se ei vielä tarkoita sitä, että kaikki rehut, saati kanat tai munat ovat saastuneita, mutta salmonellan vaarakin jo on vakava juttu.

Salmonellasta tuli mieleeni kauhukertomus "Lavantauti-Maikista", naisesta joka itse sairastumatta tartutti ties miten suuren joukon ihmisiä. Tämä oli joskus 1900-luvun alun Yhdysvalloissa, mutta turhaan ei tänä päivänäkään korosteta esimerkiksi käsienpesun tärkeyttä. Perusjutut tuppaavat unohtumaan silloin kun ei ole mitään ongelmia.

Meillä ei ole lopetettu kanan lihan eikä munien käyttöä, mutta on jo aikaisemminkin yritetty katsoa, että tuotteet olisivat kotimaisia. Siihenkään ei nyt siis enää voi luottaa. Kun ennen käytin huolettomasti raakaa kananmunaa esimerkiksi jossain hyytelökakussa tai jäädykkeessä, niin enpä käytä enää. Enkä suostu jättämään broileria puolikypsäksi, kuten mies toivoo.

Mutta on se kyllä niinkin, että jos kaikkea pelkää, niin nälkään saa kuolla.