Eilen tein pitkän kävelylenkin ystäväni kanssa. Järvessä ei ole enää tietoakaan jäistä, mutta ei ollut lintujakaan yhtä lokkia lukuunottamatta. Ystävän pihassa västäräkki ilmoittautui, mutta se kuulemma on nähty jo ainakin viikko sitten. Meille västäräkki tulee jostain syystä aina hyvin myöhään eikä muutenkaan ole ollut uusia lintuja pihapiirissä. Kyyhkysten kuhertelua katselimme yhtenä iltana, joten pesän teko on niillä selvästi mielessä.

Kuulimme kävelylenkillä jonkun ison lintuparven kiljuntaa suunnilleen taivaanrannan toiselta puolelta, mutta mitään ei näkynyt. Hanhia, kurkia, joutsenia tai mitä lie. Muutenkin linnut ovat kaikonneet maisemasta. Täällä on muutamana päivänä tuullut aika navakasti, vaikka aurinko paistaa ja on lämmintä. Ehkä se on karkottanut linnut. Sen sijaan irrallinen pyykkiteline, joka oli jo viime kesänä ison tien varressa, oli edelleen paikallaan eikä edes talvi ole ruostuttanut sitä.

Lähdemme "maakuntaretkelle" eli vilkaisemaan vanhuksia. Samalla näemme ainakin keltaisia leskenlehtiä ja mahdollisesti jo valkovuokkojakin aurinkoisilla tienvarsilla. Meidän pihassa on jo valkovuokon lehtiä, muttei vielä kukkia.

Retki on pikainen, sillä lapsukainen tulee syömään kanssamme. Ruoka on valmiina: paistoin eilen kaksi kirjolohifilettä. Resepti on ehkä sellainen, jota voi joku toinenkin mahdollisesti kokeilla. Nimittäin ainakin meidän mielestämme ruoka oli hyvää ollakseen kirjolohta, johon muuten olemme aika kyllästyneet.

Viilsin kumpaankin fileeseen neljä, viisi poikittaisviiltoa lihapuolelle ja toppasin viiltoihin anjovissuikaileita. Sitten kaadoin vuoan pohjalla olevan fileen päälle pussillisen thai-maustettuja pakastekatkarapuja ja asettelin toisen fileen kanneksi ja uuniin. Ai että tuli mehevää ja herkullista ruokaa! Lisäkkeeksi oli vain vihanneksia, nyt uutuus-sellaisia eli Beijingin vokkivihanneksia tai jotain sen tapaista, suomeksi sanottuna Pekingin vihannessekoitusta suoraan pakastealtaasta. Nekin olivat hyviä. Kalaa riittää mahdollisesti vielä huomisenkin ruoaksi.