"Muista aina minua, jos kirppu puree sinua. Jos se puree kovasti, sinusta tulee rovasti." Tämän kirjoitti joskus kansakouluaikoina eräs Pirkko V. muistivihkooni kauniin ruusukiiltokuvan viereen, ellen väärin muista.

Ei minusta tullut rovastia, ei edes apupappia, mutta lääkärin mukaan jaloissani olevat jäljet ovat peräisin lintukirpusta. Lintukirpusta! En totta tosiaan ole koskaan aikaisemmin kuullut moisesta verta imevästä ötökästä, jonka kuvaakaan en kehtaa tänne kopioida. Voin vakuuttaa, että se näyttää ihan hirviöltä, mutta ei kuulemma aiheuta sen vakavampia seuraamuksia. Mutta kaikkia ihmeitä sitä onkin.

Kirput kuulemma liikkuvat erityisesti näin keväällä ja voivat aiheuttaa iholle paukaman tai useammankin riviin etsiessään hyvän makuista verta. Sillä ei ole väliä, onko kirpun ja uhrin välissä höyheniä, karvoja vai farkut. Paukaman jälkeen ihoon voi jäädä punaisia jälkiä, joita siis minulla on ainakin viime syksystä lähtien ollut reisissä. Luulin niitä ensin tavallisiksi mustelmiksi, mutta mustelmat häviävät, nämä eivät.

Sinänsä talossa, jossa on ollut sisällä papukaija ja pihassa kymmenittäin lintuja ympäri vuoden, on varmaan myös leegio lintukirppuja. Näitä on eri lajejakin. Joku viihtyy erityisesti kanoissa, joten hyvä kun mies ei ole antanut ottaa kesäkanaa, josta olen joskus haaveillut. En kanasta, mutta munintatuoreista kananmunista sunnuntain aamupalalla.

Kirputonta viikonloppua!