Kuten eilen mainostin, ovat tuomet täydessä kukassa, kuten näkyy. Näky on kaunis, kevättä kauneimmillaan, mutta haju kamala.

1243009465_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näin on vähän täälläkin, jos saa sanoa vertauskuvallisesti. Isä oli tämän päivän sairaalassa ja pääsi iltapäivällä kotiin, mutta on nyt niin lopen uupunut, niin uupunut. Aikainen herätys, taksimatkat mennen tullen ja mekin vielä siellä seurustelemassa. - Ei, ei hänen tarvitse levätä. Ei, ei tarvitse apua. Kyllä, kyllä hän jaksaa, ei tarvitse auttaa mutta jos vähän pukemisessa sentään auttaisit... Kyllä tässä pärjätään kun pääsee kotiin taas lepäämään.

Ja me hömelöt kanssa uskoimme ja lähdimme itse omille asioillemme, kun taksi oli sentään tilattu ja penkkikin sairaalan pihassa ja isä lähetti meidät tiukasti matkoihimme. Veli soitti äsken ja kertoi, että nyt ei jalat pidä yhtään. Hän yrittää saada edes rollaattoria avuksi. Siitähän isä ei suostunut edes keskustelemaan, ei aikaisemmin eikä tänään. Eli ei hyvältä näytä ja vaikkemme me yksikään tiedä, milloin täältä on lähdettävä, niin siellä lähtijä voi olla kumpi hyvänsä. Sairaalaan tai taivaaseen. Ennemmin tai myöhemmin.