Pistetäänpä nyt yhteen syssyyn kaikki kuulumiset eli raporttia tämän ja vähän eilisenkin päivän tekemisistä. Olen aika tyytyväinen itseeni, jos suoraan sanon.

Puutarhahommat ovat jääneet melkein tekemättä näiden sukuhuolien takia, mutta nyt ne ovat siinä vaiheessa, että voin jo kertoa niin teille kuin itse kasveillekin, että sen kun vain kasvavat. Ja kasvavathan ne, jos Luoja suo aurinkoa päivällä ja sopivasti sadetta yöllä eivätkä vihulaiset syö niitä.

Jos joku oikea puutarhaimmeinen tulisi katsomaan plantaasiani, niin kuolisi varmaan nauruun. Olisikohan siinä 6 neliömetriä aidattua kasvimaata? Ainakin nyt maa tuoksahtelee vahvasti sille tervanhajuiselle tökötille, jolla yritän häätää muurahaiset, myyrät ja muut sellaiset vähintään naapuripitäjään.

Aita on esteenä esimerksi oravien, fasaanien ja jänisjussien varalta. Pupu on aikaisempina kesinä nautiskellen aamuauringosta loikoillut kesäkurpitsan katveessa. Nyt kurpitsalla ei vielä ole katvetta, mutta eiköhän asia vähitelen korjaudu. "Rakensin", oikeammin kokosin aidan samoista tarvikkeista kuin viime vuonnakin eli vanhoista aidanseipäistä ja hevostarhan aidanseipäistä sekä kahden lajin verkosta, korkeammasta ja matalammasta, vihreästä ja metallin värisestä. Ns. portti eli osa verkosta avataan ja suljetaan yksinkertaisimmlla mahdollisella menetelmällä. Aita ei ole edustuskelpoinen, muttei näy kovin moneen suuntaan. Naapurijoutomaan puskista on kerrankin hyötyä, ne ovat hyvä näkösuoja.

Lentävien lintujen hyökkäyksiin en ole sentään varautunut, mutta riskejähän täytyy joskus ottaa. Suurempi riski ovat ojamyyrät, ne hirveän näköiset oliot, jotka kaivautuvat maan alta. Tontinlaita, se joka kasvimaata esittää, on niin täynnä reikiä, että kaikkiin en millään voi kaataa sitä pahanhajuista tököttiäkään.

Kasvimaantilkkuni jakaantuu kolmeen osaan: takalaidalla on yrttitarha, jossa talvehti oregano, sitruunamelissa ja miten kuten ruohosipuli sekä yksi valkosipuli, jota kasvatan hajuhaitaksi näille elukanriiviöille. Yksi kovavartinen pieni kasvinalku saattaisi olla timjami. Joka tapauksessa istutin sen viereen toisen timjamin taimen (melkein suoraan K-kaupan vihannestiskilta). Oregano leviää pyytämättäkin, mutta työnsin kuitenkin senkin kupeeseen pikkuisen alun. Penkin päässä on kolme salvian tainta. Tilliä on kaksi riviä rajaamassa yrttimaata. Nämä viime mainitut ostin varmuuden vuoksi puutarhalta, kun tilli ainakaan ei ole vielä itänyt.

Tulevaisuudessa komeasti tuulessa heiluvien tillinvarsien jälkeen maassa on kaksi kesäkurpitsan tainta. Mahdollisesti ne saavat vielä pari seuralaista, jotka ovat vasta itäneet kasvihuoneessa. Kasvimaan laidalle kyvin auringonkukan siemeniä ihan vain koristeellisuuden takia. Joka nurkassa on yksi keltainen, pahan hajuinen samettikukka karkottamassa kirvoja ja ehkä houkuttelemassa toivottuja vieraita, pölyttäjiä ja leppäkerttuja. Vielä pitää kantaa muutama tiiliskivi astinlaudoiksi, etteivät varpaat multaannu.

Aidatun kasvimaa-alueen toisella laidalla on villivattumaa ja yllättäen löytynyt viinimarjapensas, joiden toivoisin vähitellen jalostuvan hellässä hoidossani. Kaksi viime kesänä ostettua viinimarjaa ovat joka tapauksessa tätä sureampia. Vadelman varsinkin vaatii jatkuvaa vahtimista. Nurmikon suunnalla ei ole ongelmaa, sillä se menee ruohonleikkurilla, mutta vatulla on suuri hinku levitä kasvimaalle.

Kasvihuoneessa on kasvamassa viisi tomaattia, kaksi kurkkua plus yksi kitukasvuinen, kaksi kesäkurpitsaa, muutamaa tavallista lajia salaattia ja rucolaa, basilikaa, talvehtinutta ja jo nyt kauniisti kukkivaa salviaa ja luultavasti liian myöhään kylvettyä uudenseelannin pinaattia. Kaksi amppelimansikkaa ja yhdessä amppelissa itämässä kesäkukkia. Vesitynnyri, vanha lundia-hylly työvälineille ja aineille, pyöreä pöytä sinisellä muoviliinalla verhoiltuna ja kaksi tuolia lepohetkeä varten. Pöydällä toistaiseksi kaksi samettikukkaa, joiden tehoon uskon kuin pukki sarviinsa.

Kasvihuoneen ulkopuolella on kaksi kasvipenkkiä, joista toisessa kasvaa talvehtineet ruohosipuli ja piparjuuri, pari valkosipulia sekä yksi samettikukka. Kylvetty on papua, joka ei vielä ole itänyt. Jotain muutakin ehkä kylvin, muttan enää muista mitä. Yksi maa-artisokan taimi siellä ainakin on. Luulin, että vanha vihulainen, tämä maa-artisokka olisi kokonaan joutunut myyrien evääksi, mutta vanhalla kasvimaalla niitä näyttää sittenkin nousevan lisää. Pidämme kyllä behamel-kastikkeella kuorrutuetusta maa-artisokasta, joten kokonaan en haluaisi sitä hävittää. Eikä siitä eroon pääsekään, sillä se mokoma kasvaa varmaan atomin kokoisesta palastakin.

Toisellakin kasvihuoneen sivulla on kapea penkki, jonka päässä rehottaa raparperi. Sitten tulee papua, joka on eri lajia mutta samalla kohdalla kollegansa kanssa, sillä viritin katonharjan yli verkon, johon nämä voivat tarttua ja kiipeillä niin ylös kuin haluavat, jahka nyt ensin itävät. Varasiemeniä on onneksi vielä jäljellä. Tässä penkissä on kaksi vakoa ringeblummaa siis kehäkukkaa kannustamassa muita kasveja kasvamaan. Se onkin ainoa, joka on itänyt. Täällä on myös tilliä ja persiljaa. Idätin vähän persiljaa sisällä ja kuskaan ne pian ulos, että edes jotain vihreää olisi siinäkin penkinpäässä.

Luulin, että vanha vihulainen, maa-artisokka olisi kokonaan joutunut myyrien evääksi, mutta vanhalla kasvimaalla niitä näyttää sittenkin nousevan lisää ja tämän löysin melkein nykyiseltä kasvupaikaltaan. Pidämme kyllä behamel-kastikkeella kuorrutuetusta maa-artisokasta, joten kokonaan en haluaisi sitä hävittää. Eikä siitä eroon pääsekään, sillä se kasvaa varmaan atomin kokoisesta palastakin.

Purkkiperunat kasvavat ainakin vartta, kateperunoista ei näy jälkeäkään lehtisilpun alta. Liekö myyrä syönyt siemenperunat? Kaikki potutkin ovat nyt ulkona, kun nostin ruukut ulos kasvihuoneesta. Taimet näyttävät virkeiltä.

Tekemistä rittää edelleen. Yllätysmarjapensaita on enmmänkin. Lähes kasvihuoneen oven edestä löytyi keväällä ruohon seasta viinimarjan ja juhannusaattona vähän kauempaa karviainen. Kumpikaan ei tee marjoja enkä ihmettelekään. Niiden ympäristössä on vielä perkaamista. Koneilla ei suoraan uskalla ajaa paikkaan, jossa kilisee vanhoja lasinpaloja, kaljapullon korkkeja, kiuaskiviä, narunpätkiä ja erittäin runsaasti vuohenputkea. Siirän karviaisen toisen puskan viereen ja yritän jättää sivuun tilaa iiriksille. Niiden penkki pitää ainakin perata ja kunnostaa.

Välillä voimat loppuvat, mutta silloin istun lepäämään tai rupean katselemaan maailmaa tästä kuvakulmasta. Eivät nämä sentään liian vakavia asioita saa olla.

Näitä askareita olen tehnyt nyt kahtena päivänä. Selkää kolottaa, mutta mieli on hyvä. Kävimme eilen moikkaamassa vanhuksiakin ja siitäkin käynnistä jäi hyvä mieli. Siellä kaikki nyt olosuhteisiin nähden hyvin, mutta tänään tätä, huomenna ehkä taas toista. Väsyneitähän he ovat, mutta selvästi molempien kotona oleminen on tehnyt hyvää.

Eko-kylpytakin teko on minulta vielä vähän kesken. Yläosa on hyväksi havaittu, mutta ompelen vielä helmaan pidennystä. Sopivia pikkupyyhkeitäkin löytyi aamulla tarpeellinen määrä, en vain ehtinyt ompelemaan, saati kuvaamaan. Kaikkea ei vaan ehdi.

Tämä maisemakuva riippumatosta katseltuna on vanha, mutta ei tämä miksikään siitä ole muuttunut. Uusia kuvia tulee kasveistakin sitten kun nämä veitikat ovat ruvenneet kunnolla kasvamaan.