Itsekin aion yllättää itseni, sillä minusta kehkeytyy pian Käsityö-Viini. Mattilan emäntä taisi antaa inspiraation, sillä kaivoin tänään esille kirjontatyön, Wetterhoffilta tilaamani tyynykankaan, johon kirjon (= suomen futuuri) kauniita kukkasia villalangoilla. Itse asiassa työ on jo alussa, mutta ei ihan vielä esittelyvaiheessa.

Kun käsi on viimeiset 20 vuotta tottunut naputtelemaan lähinnä tietokoneen ja puhelimen näppäimiä, niin nämä linnunsilmät, varsipistot ja laakapistot ottavat selvästi rannevoimille. Tulos ei varmaan täytä vaativan harrastajan laatukriteerejä, mutta tulette vielä yllättymään, kun aikanaan esittelen tekeleeni. Kaukaa viisaana olen onneksi nimennyt kategoriaksi käsi- ja taidetyöt eli kaikki se, mikä ei mene käsityön piikkiin, voi hyvin olla taidetyötä. Jos näin asian saa ilmaista. En yhtään häpeä epätasaisia pistojani.

Mummi oli kuulemma taitava käsityöihminen ja äitikin kutoi matot, poppanat ja shaalit, aikanaan ompeli mukuloiden vaatteetkin. Nyt myöhemmin en ole nähnyt hänellä minkäänlaista käsityötä kädessä, ei  kudinta, ei kirjomusta, en mitään. Ehkä kiintiö tuli täyteen. Minulla taas on intensiivisen työuran jälkeen käsillä tekemisen vajetta.

Pikkuruiset ristipistot eivät enää sovi silmilleni, mitä suuresti harmittelen. Silmät eivät enää näe kahden tai kolmen langan pituuksia ja kankaalle painettuja ristipistoja en suostu tekemään. Kesäaikaan näen paremmin ja viimeksi yritin pistellä omiin häihin kaitaliinaa. Siinä tosin tuli niin kiire, että kuvioista ei oikein voi puhua mitään. Onneksi kuitenkin on vaihtoehtoja huonosilmäiselle ja vähemmän taitavallekin tekijälle. Tyynyn kuvio on painettu kankaalle valmiiksi, mutta sen voin vielä hyväksyä.

Nivelrikko voi mahdollisesti ärsyyntyä käsityöstä, mutta katsotaan miten käy. Itse asiassa näitä tyynyjä on kaksi kappaletta, mutta eihän molempia yhden talven aikana ole pakko saada kirjottua.

Ilmoittauduin rohkeana tyttönä myös Sukkasatoon. Sukan kutomisessa on oikeasti opettelemista, sillä käly ja sitä ennen täti ovat aina pitäneet minut villasukissa. En edes muista, milloin viimeksi olen kutonut minkäänlaista sukkaa, kintaasta puhumattakaan. Mutta olen tehnyt kansakoulun jälkeen kantapään ja peukalon, kyllä olen! Sormikkaita en ole koskaan edes yrittänyt enkä aiokaan. Siinä kulkee minun rajani.

Mukavaa viikonloppua! Täti lähtee saunaan.