Sunnuntai-päivä on ollut mukava. Innostuimme siirtämään uuteen paikkaan, vanhalle kellarinkatolle, sen ikivanhan vaaleanpunaisen ruusupensaan, jonka kukat aina sateessa mädäntyvät. Ruusulla on nimikin, jota en koskaan muista. Vanhoja lajikkeita joka tapauksessa. Teimme yhtä ja toista muutakin pientä pihahommaa, vaikka sunnuntaina ei yleensä töihin paljon kosketa. Kuten ei arkenakaan, heh-heh. Kun tulossa kuulemma on kylmempiä ilmoja, niin kaunis päivä houkutteli meidät molemmat pihalle. Poimin pari kipllista viinimarjojakin, jotka olivat vielä herkullisen makuisia. Luumut ovat menneet jo parempiin suihin, omiimme myös.

Harmillista, kun enää ei ole kellaria. Se on jo vuosikymmenet sitten romahtanut ja työnnetty kasaan. Katolle oli ruvennut kasvamaan koivuja, joiden juuret lopullisesti täydensivät tuhon. Siihen on sitten tehty ja osittain muotoutunut kivikkopenkki. Sittemmin se on jäänyt melkein unohduksiin ja rämettynyt. Oravat istuttavat jatkuvasti "katolle" tammia, rikkaruohot rehottavat ja ovat melkein peittivät koko mäen. Ainoastaan vuorenkilpi kasvaa nätisti isolla alueella, samoin muutamat kalliokasvit kuten maksaruohot. Pari keltakukkaista syyspensasta mitä-ne-nyt-ovatkaan sinnittelee, ei kuole ei kasva. Kevätleimua on ollut koko rinne punaisenaan vielä muutama kevät sitten, mutta sekin on lähes tukahtunut.

Yritin perata mäkeä muutama viikko sitten samalla kun istutin sinne  muutaman perennan, mutta perkuutyö nyt ei koskaan lopu. Pieni ihana pionikin on levittäytynyt mäelle, siemen lentänyt kai itsekseen tai lintujen mahassa.

Oravien istutuksesta puheen ollen: tässä on yksi heidän viljelmänsä, ei niin toivottu. Vesirännin päähän on kertynyt moskaa - kuka sitä nyt koko ajan joutaa niitä tarkastamaan - ja mikä kasvaa? Auringonkukkaviljelmä! Nämä eivät varmaan kuki tänä syksynä! Eivätkä etenkään ensi syksynä, sillä heidät on irtisanottu. Häätö tapahtuu myöhemmin.

Kuvasin auringonkukat eilen, mutta kyllä päivän pihatöiltäkin ehdin kiertelemään tonttia kamera kourassa. Näköpiiristä löytyy näin upea vaahterikko.

Kun tulin sisälle, sain tehtyä postituskuntoon Titalle lähtevän pikku paketin. Nukkekoti-ihmisten kannattaa käydä siellä katsomassa ja ihastelemassa, etten sanoisi kuolaamassa. Ja hip-hei, minun seuraava sukkani on taas jo puikoilla!

Ihanaa uutta viikkoa!