Teen usein niin, että jos herään aikaisin, kiipeän alakertaan katsomaan uutisia ja kömmin sitten sohvaan uusille nokosille. Kun ei ole kiire mihinkään ja varsinkin kun roikkuu yökaudet netissä, niin väsyttäähän sitä ihmistä aamulla. Tänään heräsin näiltä uusilta unosilta vienoon koputukseen ulko-ovella. Postityttöhän se siellä oli tuomassa taloon valtavaa, suunnilleen ruumisarkun kokoista ja mallista pakettia. Olisi kiva tietää, mitä hän arveli laatikossa olevan, mutten siinä pöppöräisenä älynnyt sellaista kysyäkään.

Paketissa tuli isännän uusi lelu: pasuuna, johon hän parhaillaan kuuluu ottavan tuntumaa. Iloinen, ihan tuttu kansanlaulu on menossa, mutta nimeä en saa päähäni. Siell kohtasin mä neidon... eli olisikohan vaikka Neito laaksossa?

Muutakin iloista on tapahtunut. Ex-työkaveri otti yllättäen yhteyttä ja kyseli kuulumisia. Emme edes olleet silloin erityisen läheisiä, mutta emme tietysti mitenkään huonoissakaan väleissä. Joka tapauksessa nyt tuntui kivalta, kun viesti päättyi lämpimiin haleihin. Näitä halauksia pitäisi muistaa antaa entistä useammin ja jos se ei jollekin tutulle sovi, niin eipähän vastaa viestiinkään.

Eikä kahta kolmannetta, näitä pieniä ilonaiheita on myös pihasta. Olemme saaneet uuden vieraan lintulaudalle. Mies laittoi talipötkön muutama aika sitten roikkumaan terassille. Pikkuinen kuusitiainen ilmoittautui ruokavieraaksi!  Se on sinitinttiäkin pienempi, vikkelä tiainen. Ihme kyllä sain sen kuvattuakin. Se muistuttaa talitiaista, mutta on selvästi pienempi ja sen tunnistaa myös nskassa olevasta valkoisesta juovasta.

Jopa minä tunnen linnun jo äänestä ja se ilmeisesti on myös tutustunut meihin, kun ei säikähdä edes puhettamme. Mies sanoi vain kerran aikaisemmin tavanneensa kuusitiaisen eikä sitäkään omassa pihassa. Naapuri oli kyllä vuosia sitten kertonut, että hänen ruokintapaikallaan kuusten keskellä niitä on käynyt. Naapuri muutti pois ja ilmeisesti evästarjoilu päättyi samalla, mutta nyt tämä sitten löysi tiensä meille.

Paras lopettaa ennen kuin rupean paasaamaan päättäjien toilailuista. Kumma kuitenkin, että ns. tavalliselle kansalle, siis meille, etiikka ja moraalisäännöt ovat sisään rakennettuja ja aika moni erottaa oikean ja vääränkin toisistaan. Samaa ei voi sanoa kaikista kunnan, valtion tai edes seurakunnan piirissä olevista päätöksentekijöistä. Valtako se marinoi ihmisen?