Voi miten rankalta ja pimeältä tämä syksy taas tänäkin vuonna tuntuu. Nyt on kuulemma kelloissa normaaliaika, mutta ei siltä tunnu. Keväänlapsena minä en oikein osaa arvostaa tätä synkkää vuodenaikaa. Onneksi sentään aina voi polttaa kynttilöitä! Ja voi lukea, voi kutoa sukkaa eivätkä talossa salaa hiippailevat villakoiratkaan näy hämärässä.

Pihassa on vielä paksu kerros lehtiä, jotka mies haaveili silppuavansa ennen lumen tuloa. Silppuaminen ei tässä märkyydessä onnistu, vaan pihatraktori uppoaisi varmaan pyörineen päivineen maahan. Sitä paitsi tammessa ja kastanjassakin on vielä vaikka miten paljon lehtiä, kuten ihme kyllä koivuissakin. Tammen ja hevoskastanjan paksut lehdet olisi hyvä saadakin silpuksi, mutta kun ei voi niin ei voi. Ihan näin vihreää maisemaa ei sentään enää ole pihassa, vaikka pihan pensaat, rodo esimerkiksi kyllä ovatkin ikivihreitä.. Kuva on otettu viime tai toissa viikolla.

Keräsin näitä kastanjan paksuja siemenkotia tai mitä he nyt ovatkaan - kuoria ja siemeniä, samoin tammenterhoja talteen. Ne ovat nyt kuivumassa tulevia nukkekodin tarpeita varten. Pullukat siemenet täyttävät kellarin hyllyjä ja ehkä markkeeraavat hyvää kurpitsasatoa. Syön muuten edelleen kesäkurpitsaa aamupalaleipieni päällä, joskin viimeinen on nyt jo melkein lopussa. Aika hyvä sato, heinäkuusta melkein marraskuun alkuun.

Jossain vaiheessa rupean kalustamaan nukketaloa. Jouluilmettä pitää saada sisälle ja ulos. Kellariin tarvitaan uusia hyllyjä. Navettaan jo varasin lattilalle pahnoja eli kuivia lehtikuusen neulasia. Otin myös talteen muutaman kauniin lehtikuusen oksan ja lakkasin hiuslakalla. Jospa niistä syntyisi vaikka nukketalon joulukuusi. Jos kuivattaminen ei onnistu, taitan aikanaan oikean kuusenoksan pihasta. Muuten joulu tuntuu vielä kovin kaukaiselta ajatukselta.