Tähän heräsin aamulla:

Maa oli valkea ja taivaan täydeltä tuli jalkarätin kokoisia lumihiutaleita, kuten isäni tapaa sanoa. Nyt iltapäivään mennessä lumi on jo kokonaan sulanut, mutta sen verran säikähdin talven tuloa, että kiikutin kiireesti roskikseen muutaman pihalla lojuvan kapistuksen, kahtena kappaleena olevan lumilapion ja aurinkotuolin pehmusteen. Ne ovat odottaneet kyytiä kaatopaikalle, mutta hyvin näyttivät mahtuvan sekajäteroskikseemmekin.

Puissa on vaikka miten paljon vielä lehtiä eli silppuaminen ja kerääminen jäivät nyt sitten takuuvarmasti keväälle. Eipä silti, lehtien alta on esimerkiksi ystävämme mustarastaan mukava kaivella matoja ja ötököitä. Mustarastaita olikin päivällä kokonainen lauma pihassa. Olisikohan ollut muuttoparvi? Yksi pariskunta on talvehtinut pihassa monta vuotta. Ainakin on kiva ajatella, että se on kotipaikkauskollinen.

Linnutkin varmaan hämmästelivät lunta. Talitintti  kävi ikkunalaudalla, mutta se tuleekin usein aamulla kurkistamaan isisälle. Jos ei nimittäin lintulaudalla ole ruokaa niin siitä täytyy muistuttaa.