Päivä meni pääasiassa silmälääkärireissun merkeissä. Lääkäri oli tuttu, paikka uusi eli ajelimme naapurimaakunnan puolelle, naapuripitäjään, mukavan lääkärin siirrettyä vastaanottonsa omaan kotipuoleensa. Matka ei ollut toki päätä huimaava, reilu puoli tuntia. Samalla saimme annoksen kotiseutumatkailua ja vähän kielikylpyäkin.

Silmissä ei kai ole mitään muuta vikaa kuin vanheneminen. Onneksi paineet olivat ihan hyvät eikä rillejäkään tarvitse välttämättä uusia. Mutta se peikko, harmaakaihi, se aloittelee pahojaan jo toisessakin silmässä. Syksyllä kuulin ja omin silmin näinkin kuvasta, että se on toisessa, mutta nyt sitten molemmissa silmissä. Nyt ei vielä muuta kuin seurantaa. Sen kuulemma sitten tietää, kun pitää kiirehtää leikkaukseen. Se on silloin kun ei kunnolla näe ajaa autoa, näin sen ymmärsin. Mutta kun kysyin kaihin kypsymisestä, josta sekä silmänpohjakuvaaja että hoitaja niin tohkeissaan puhuivat, niin lääkäri purskahti nauruun. Keksittyä, vanhaa juttua, jota kaiketi terveyskeskukset ylläpitävät jottei tarttis leikata. Onneksi tämä on peikoista se pienempi. Isompi peikko on miehellä, joka sai heti lääkitykseensä Kela-korvattavuuden.

Silmien kuivuus ja dystrofia vaativat minullakin päivittäistä hoitoa, ja mihinkäs ne olisivatkaan hävinneet tästä vanhenevasta ihmisestä? Minua vaivaava häikäisy ja hämäräsokeus ovat nekin kaihijuttuun liittyviä ensioireita.

Tytär kamppailee masentuneena oman vaivansa kanssa, odottaa edelleen kutsua aluesairaalaan. Vakuutusyhtiö temppuilee.. Palkanmaksu on loppunut. Menot eivät ole loppuneet. En nyt rupea kirjoittamaan siitä sen enempää. Yritämme tukea ja isänsä on pian asian selvittelyssä mukana enemmänkin kuin vain hengessä. Aikuinen ihminen haluaisi tulla omillaan toimeen ja sen kyllä ymmärtää ettei ole kiva käydä vanhempien rahakukkarolla, mutta minkä teet, jos rahaa ei ole.

Nyt silmät komentavat rasvaamaan itseään ja sitten nukkumaan. Ihan kohta!

Oli tänään maakuntakierroksella mukavaa elämysmatkailuakin, erityisesti se kun ajelimme kotimatkalla isän isoäidin oletetuilla synnyintanhuvilla. Olisi pitänyt etukäteen katsoa tiet vähän tarkemmin, mutta kun kevät tulee, niin teemme uuden matkan.Tästäkään mummusta ei juuri sanaakaan ole puhuttu, vaikka hän oli tullut varmaan alle 10 kilometrin päästä miniäksi, mutta kielirajan takaa. Sanotaan, että joka suvulla on luuranko kaapissa. Meillä niitä on monta.

Vielä yksi juttu: isän syntymäpäivät vietettiin asianmukaisin menoin. Oli ihan hyvä käynti ja jäi hyvä mieli. 88 v. on korkea ikä.